Krumeluurittomuus

Jezus Chrystus, dziękuję, halleluja, amen.

Puolassa luterilaisen jumalanpalveluksen jälkeen tuli fundeerattua. Tuli myös pohdittua Puolasta palattua. Mietin sen verran, että tännekin lyhyesti kirjoitan.

Jeesus Kristus, kiitos, kiittäkää Herraa, aamen.

Kaikkeen vaaditaan aina selitystä. Vaaditaan ihmeitä. Vaaditaan parannusta. Miksi? Miksei? Milloin? Kuka? No mut silti viel jäi vähä avoimeks et kuivvarte? Vaaditaan vastauksia. Mitä Luoja teki ennen kuin loi maailman? Miksi Raamatussa tämä asia on niin huonosti tässä uudessa käännöksessä? Miksi Jumalaa kiinnostaa minun elämäni juuri nyt?

Vaikka joka päivä saisi yhteen asiaan vastauksen, jokin jää ilman. Koskaan ei tule kylläiseksi. Minulla ainakin on aina jokin asia mietinnän alla ja johonkin vaaditaan perusteluja. "Nyt sitten, Jumala, sisältö runsaaksi!"

Jezus Chrystus, dziękuję, halleluja, amen.

Mitään muuta en Puolassa jumalanpalveluksesta ymmärtänyt. Tarvitseeko sitä enempää ymmärtääkään? Kiitos, Jeesus! Herralle kiitos! Totisesti.

Rakkauksista suurin on meitä rakastanut. Miksi? Sitä en tiedä, mutta kiitos!

Taidan hetkeksi pysähtyä tähän kertakaikkisen krumeluurittomaan ajatukseen.
Kiitos.