Tässä on nyt takana suht tiivis leiriputki ja nämä leirit ovat herättäneet monenmoista myllerrystä aivosoluissa. Melkosen isojen asioiden äärellä ollaan ja tiedän kyllä, että pieni ihminen ei niitä koskaan täysin voi ymmärtää, mutta saahan sitä aina pohtia.
1. Näissä uusissa Raamiksissa on käsitelty kohtaa, jossa on vertaus viinitarhan vuokraajista (Mark. 12:1-11). Tästä vertauksesta omaan silmääni paistaa sellainen seikka, että kun Israelin kansa hylkäsi Jumalan, vasta sitten Jumala antoi ns. pakanille mahdollisuuden pelastukseen. Jos kerran Jumala jokaista ihmistä yhtä paljon rakastaa, miksi Hänellä ylipäätään on oma valittu kansansa?
Miksi Jumala antoi armonsa toisille ihmisille vasta, kun omalle kansalle ei kelvannut? Tähän eräs valaisi viisaasti jotenkin näin, että Jumala kuitenkin tiesi miten tulisi käymään. Mutta miksi silti lähteä toimimaan vaikeimman kautta? Jos Jumala tiesi, että israelin kansa hylkää Hänet, miksei Hän suoraan antanut armoaan tarjolle kaikille ihmisille? Ja tässä kohtaa ympyrä sulkeutuu, eli miksi Jumalalla ylipäätään on valittu kansa, jos Hän kerran rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon? Miksi Jumala loi ns. valitun kansan ulkopuolisia ihmisiä? Vaikea muotoilla näitä kysymyksiä ymmärrettäviksi, mut toivottavasti saatte ideasta kiinni.
2. Mistä Jumala tulee, kysyi eräs riparilainen. Hänelle vastattiin tähän joka kerta, että Jumala on aina ollut. Tästä päästäänkin otsikkooni, elikkäs siinä mielessä tämä tieto on lohdullinen ja vapauttava, kun tietää, että Jumala ei katoa minnekään, Hän ei koskaan muutu ja Häneen saa aina turvata. Toisaalta sitten taas tieto ahdistaa minua usein. Missä Jumala on ollut ennen maailmaa? Mitä Hän on tehnyt? Entäs Jeesus ja Pyhä Henki? Jumala on aina ollut. Jumalalle aikaa ei ole, mutta miten voi olla ns. loputonta aikaa? Kuinka mones maailma nykyinen mahtaa olla?
Sama homma maailman lopun kanssa. Vapauttavaa tietää, että uskova pääsee taivaan kotiin, mutta myös taivaassa oleskelu tulee olemaan loputonta. Tuleeko siellä tylsää? Mitä siellä tehdään? Haluanko elää loputtomiin? Entäpä kadotetut? Kärsivätkö he ikuisesti helvetissä? Antaako Jumala heille toista mahdollisuutta koskaan? Kuoleman jälkeen Jumala lupaa synnittömän ja kivuttoman elämän. Voinko lainkaan olla varma taivaaseen pääsystäni, vaikka kuinka uskoisin? Ihminen tekee jatkuvasti syntiä, mutta mitä jos kuolen ennen kuin olen pyytänyt anteeksi tai katunut syntejäni? Riittääkö pelkkä usko? En todellakaan valita, mutta silti kaikki tämä tuntuu niin ahdistavan käsittämättömältä.
Mikä minussa on niin ihmeellistä, että Jumala minua rakastaa ja niin hanakasti minut haluaa pelastaa?
Pieniä ollaan kaikki, eikä ainakaan mulla oo lopullisia vastauksia näihin juttuihin, mutta mä laitan jotain ajatuksia, miten mä oon ymmärtäny noita kysymyksiä.
VastaaPoistaTuosta valitusta kansasta. Juttuhan meni niin, että Jumala ei valinnut vain jotain random kansaa jostain vaan Jumala valitsi yhden miehen, Aabrahamin. Aabraham oli Jumalalle kuuliainen ja siksi Jumala lupasi, että tuosta lapsettomasta miehestä tulee suuri kansa. Lisäksi Jumala lupasi, että Aabrahamin jälkeläinen on tuleva messias, joka ottaa pois maailman synnit. Juuri Jeesuksen tähden Israel on valittu kansa. Tarvittiin kansa, jonka keskuuteen messias syntyisi. Se, miksi on valitun kansan ulkopuolisia käsittääkseni liittyy siihen, että ihmiset ennen Aabrahamia ja hänen aikoihinsa eivät välittäneet Jumalasta. Jumalalla ei siis ollut syytä valita näitä epäjumalanpalvelijoita, mutta armossaan Hän avasi kuitenkin pelastuksen myös muille.
Tuo aikajuttu sitten. Me ollaan ajan vankeja, joten on mahdotonta meidän aivoilla kuvitella aikaa ilman aikaa... Jumalan nimi on "Minä olen". Hän on siis olemassaolon alku ja perusta. Hän on se, joka pitää yllä kaikkea, mikä on. Jeesus ja Pyhä Henki ovat myös. He ovat samaa olemusta kuin Isä. Nämä kolme (yhdessä ja erikseen) ovat Jumala. Mitä he ovat tehneet ennen maailmaa? He ovat olleet. Ja varmaan hengailleet tyytyväisinä keskenään.
Tosi vaikee selittää sanoin sitä, miten mä ymmärrän tän (tai yritän ymmärtää)
En usko, että taivaassa tulee tylsää. Ensinnäkin, koska ei oo aikaa, niin se ei voi käydä pitkäksi :) Toiseksi koska Jumala on kaiken hyvän lähde ja ylipäätään kaiken luoja, miksi Hän olis tehny mitään tylsää. Ylipäätään ajattelen, että kaikki negatiiviset tunteet on syntiinlankeemuksen seurausta ja taivaassa niitä siis ei oo. Tuota taivasta kun ajattelee, luulisin myös niin, että ei Jumalalla ole kuin tämä yksi maailma. Tai tietty eihän sitä koskaan tiedä ja kai Jumalalla on oikeus luoda niin monta universumia, kun huvittaa, mutta uskoisin kumminkin, että tässä yhdessäkin on ihan tarpeeksi puuhaa.
Helvetti sen sijaan on pelottava asia. Yleensä vältän miettimästä sitä liikaa, koska tulisin hulluksi. Raamattu sanoo, että se on myös ikuinen paikka. Toisesta mahdollisuudesta en tiedä, mutta luotan, että Jumala tietää, mitä tekee...
Mitä tulee tarpeeksi uskomiseen, anteeksipyytämiseen ja katumiseen, me kaikki olemme aina vajavaisia tässä(kin) asiassa. Emme pysty täyttämään Jumalan standardeja edes uskossa. Opetuslastensakin uskoa Jeesus moitti useasti pieneksi. Kuitenkin juuri siksi Hän tuli ja kuoli ja valmisti tien taivaaseen. Koska me emme osaa emmekä voi, Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. Taivaan portilla ei mitata uskon määrää tai kysytä montako katumusrukousta on elämänsä aikana rukoillut. Siellä kysytään, kuka on tehnyt kaiken sen puolestasi. Jeesus tuli vapauttamaan meidät kaikesta omasta yrityksestä ja siinä kysytään vain yksinkertaista turvautumista häneen ja ristintyöhön.
Se, miksi Jumala on tämän kaiken tehnyt ja miksi Hänen rakkautensa on niin mittaamaton, on minullekin edelleen arvoitus.
Armon pisaroita- Ville Auvinen
VastaaPoista2. heinäkuuta
Mark. 10:26-27
26 Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?"27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."
Pelastuminen on ihmiselle mahdotonta. Jeesuksen sana ei jätä pienintäkään mahdollisuutta. Silti monet kuvittelevat voivansa tehdä mahdottomasta mahdollista, eikä se monien mielestä ole edes kovin vaikeaa. Kunhan elää siivosti eikä kokonaan kiellä Jumalaa, niin eiköhän taivaspaikka ole varma. Jeesus sanoo: ”mahdotonta”.
Jumalan täytyy viedä minut sille paikalle, jossa oma mahdottomuuteni paljastuu. Hän tekee synnin niin todeksi, että kaikki omat kuvitelmani omasta hurskaudestani murenevat ja joudun opetuslasten kanssa kysymään ihmeissäni ja ahdistuneena: ”kuka sitten voi pelastua, miten minä voin pelastua?” Silloin Jumala näyttää minulle Poikansa ristin. Jeesuksen ristinkuolemassa Jumala teki mahdolliseksi sen, mikä minulle on mahdotonta. Jumalattomasta tehtiin Jumalalle kelpaava, kun synnitön kuoli minun syntieni tähden.