Homoudesta

Valitettavasti en ole Sanni, Jonski enkä Hemmo, mutta avaan nyt kumminkin sanaisen arkkuni, kuten tapoihini kuuluu :)Meinasin ensin laittaa tämän tekstin muiden kommenttien jatkoksi, mutta ajattelin, että on helpompi aloittaa uusi keskustelu :)

Tuo homokysymys on hirveän vaikea ja monimutkainen asia. Tästä tulee todennäköisesti aika pitkä teksti, vaikka yritän sanoa asiani lyhyesti ja silti on se vaara, että joku ymmärtää väärin, mitä yritän sanoa :)

Ensinnäkin jokainen ihminen, oli hän sitten homo tai hetero tai jotain muuta, on varmasti Jumalalle yhtä tärkeä. Haluan tehdä heti kättelyssä selväksi, että en syrji ketään ihmisenä. Sen sijaan kyse on siitä, mitä me ihmiset teemme.

Rakkaus on hyvä asia ja Jumalan luoma lahja kyllä. Valitettavasti me unohdamme, että se on kuitenkin asia, joka myös turmeltui syntiinlankeemuksessa. Lankeemuksen jälkeen synti vaikuttaa meidän ihmisten elämään kaikilla alueilla - myös rakkaudessa. Ainoastaan Jumalan rakkaus on puhdasta ja täydellistä. Meidän ihmisten rakkautta synti rikkoo väistämättä. Se näkyy vaikkapa itsekkyytenä ja riitoina.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jokainen biologiaa opiskellut ymmärtää, että lisääntymiseen tarvitaan kaksi eri sukupuolen edustajaa. Homous on siis epäloogista, sillä se ei tuota toivottua tulosta lisääntymisen suhteen. Miehen ja naisen välinen liitto ja siitä syntyvä perhe on se ideaali, johon Jumala suunnitteli ihmisen elämään. Homous ei ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma, ei myöskään moniavioisuus, pettäminen, esiaviollinen seksi, sisarusten väliset suhteet tai avioerot. Nämä kaikki ovat varsin yleisiä rakkauden väärinkäyttömuotoja, joita kuitenkin voi perustella nimenomaan rakkaudella. Jumala asetti nämä säännöt suojellakseen meitä ihmisiä, koska emme itse osaa elää oikein. Jos osaisimme, ei tarvitsisi puhua riidoista, perheväkivallasta, uskottomuudesta jne. Itse ajattelen niin, että Hän, joka on meidät ihmiset luonut, tietää kyllä parhaiten.

Homous on vaikea kysymys, koska yleensä homoseksuaalit eivät ole voineet valita suuntautumistaan. Kuitenkin usein heillä on taustalla lapsuuden (tai muita) traumoja, jotka ovat johtaneet homouteen. Lähtökohtana on siis tavalla tai toisella vääristynyt rakkaus tai sen puute, joka johtaa edelleen vääristyneeseen rakkauteen.

Noista raamatunkohdista, joihin Wilma viittasi, ensinnäkin 2.Moos.35:2 lepopäivän pyhittäminen on käsittääkseni vieläkin voimassa, eli sapattina ei pitäisi tehdä töitä. Yhteiskunta vain on niin maallistunut, että kirkko ei oikein puutu tähän asiaan. Mitä surmaamiseen tulee, emme kuitenkaan elä enää lain alla vaan evankeliumin, joten jätetään rangaistukset Jumalan hoidettaviksi. Tää lepopäiväasia olis oma luku sinänsä, joten ei siitä sen enempää. Toiseksi se 2.Moos.21:7 käsittääkseni liittyy siihen, että tuohon aikaan orjakulttuuri oli aika julma, ja nämä säännöt on enemmänkin orjien parhaaksi kuin orjuuden puolesta. En usko, että Jumala on koskaan halunnut varsinaisesti orjuuttaa ketään, mutta se on myös asia, joka tuli syntiinlankeemuksen jälkeen. Joka tapauksessa vanha testamentti on hyvä ja pätevä, mutta lain alainen. Jeesus tuli täyttämään lain ja siksi saamme elää armosta ja evankeliumista. Siispä katse uuteen testamenttiin. Ja mitä homokysymykseen tulee, myös uudessa testamentissa se tuomitaan ainakin Roomalaiskirjeen alussa.

Me ihmiset rikomme monella tapaa Jumalan tahtoa. Voimme aina puolustella itsellemme käyttäytymistämme ja yhteiskuntamme hyväksyy monia sellaisia asioita, joita Jumala ei kuitenkaan hyväksy. Homous on paljon puhuttu, mutta uskon, että jokaisen ihmisen elämästä löytyy "hyviä asioita" jotka ovat kuitenkin Jumalan mielen vastaisia. Me kun olemme perisynnin alaisia kaikki. Onneksi Jeesus tuli ja kuoli puolestamme vapauttaen kaikki Häneen uskovat synnin tuomiosta. Me emme voi tehdä itsestämme parempia, pelastus on yksin Jeesuksen työ. Kyse on kuitenkin siitä, että siunaammeko sellaista, jonka tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Tehtävämme on siunata ja rakastaa syntistä, mutta vihata syntiä.

Ja lopuksi sitaatti minua viisaammilta:

“Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan miksi se olisi väärin Jumalan silmissä?”

Kahden aikuisen uskollinen suhde ei ole ainoa kriteeri Jumalan tarkoittamalle parisuhteelle. Vanha ja Uusi testamentti (mm. 3 Moos.18:6-8) kieltävät suhteen seksisuhteen lähisukulaiseen, vaikka kyseessä olisivat tasavertaiset aikuiset, jotka rakastavat toisiaan. Paavali (1 Kor.5:1-5) nuhtelee Korintin seurakuntaa siitä, että he suvaitsivat erään miehen ja hänen äitipuolensa suhteen. Paavali ei kysynyt korinttilaisilta oliko heidän suhteensa tasavertainen, uskollinen ja rakkaudellinen. Sillä ei ollut merkitystä, koska seksi äidin tai äitipuolen kanssa oli niin väärin, että uskollisuus ei pyhittänyt sitä. Sama pätee homoseksuaalisuuteen.

Lisätietoa homokysymykseen saa vaikkapa täältä: http://www.aslan.fi/archives/98 (sieltä on peräisin myös äskeinen kommentti) Yks noista perustajista oli pitämässä meille opiskeluaikana hyviä luentoja.