Heipä hei! Vietinpä jälleen viikon rippileirillä ja voisin suoraan sanoa, että tämä upposi sinne perusleirien joukkoon. Yksi asia tai oikeastaan kysymys leiriltä jäi kuitenkin mieleen ja siinä meni pasmat sekaisin itsekullakin itseään uskoviksi tituleeraavilla. Kysymys kuului näin:
Onko Jumala sinulle tärkeämpi, kuin oma perheesi?
Niin. Mitäs tähän sanoisit? Vastasin tähän jotain siihen malliin, että Jumalalla on valta antaa ja ottaa ja Hän on jokaiselle sellaisen lähipiirin suonut, kuin on takoitettu ja Hän ottaa pois ihmisiä ympäriltämme, niin kuin tarkoitettu on. Jumala on siellä kaiken yläpuolella ja minä elän täällä tätä elämää sillälailla, kuin Jumala minulle suo.
Kuollut Jumala-suhde vai kuollut perhe? Vaikka kuinka kauheata onkin miettiä itseäni yksinäni ilman isää, äitiä ja veljeäni, on silti helppo luottaa Jumalan huolenpitoon. Hän kyllä pitää heistäkin huolta. Kuitenkin jokainen meistä täällä on yksilö ja jokainen ajattelee asioita omalla tavallaan. Jos joku läheiseni ei halua uskoa mihinkään, en voi sille mitään. Surullista ajatella miten sitten joskus, kun aika täällä päättyy, tiet eroavat joidenkin osalta.
Onneksi meidän ei tarvitse valita Jumalan ja läheisten välillä vaan voimme nauttia toistemme läsnäolosta niin kauan kuin on tarkoitettu. Tehkäämme siis toisillemme niin kuin tahtoisimme toisten tekevän meille. Eiks jeh!
