Alkomahoolista: Seurakuntalaiset kaappikännääjiä?

Kuten kaikki ovat saaneet huomata, kirkon näkökannat homouteen ovat viime aikoina puhuttaneet. Jotkut ovat kovasti myös ihmetelleet, minkä takia tällaiseen ”pikkuseikkaan” takerrutaan niin tiukasti ja unohdetaan samalla kristinuskon suuremmat kysymykset. Minä olen kuitenkin nauttinut suunnattomasti siitä, että ihmiset ovat saanet puhua suitaan puhtaaksi asiasta, joka ihan taatusti on monia mietityttänyt ja mietityttää. Lisäksi näin yksityiskohtien ystävänä ei mielestäni ole väärin myös joskus takertua yksityiskohtiin, sillä niistä se kokonaisuus loppupeleissä muodostuu. On hienoa, että ihminen saa kyseenalaistaa. Se on osa ihmisyyttä. Ja pidän siitä, että tässä Eurajoen seurakunnan blogissa on annettu tilaa kertoa mielipiteitä – myös homoudesta.

Minun on toisaalta tehnyt kovasti mieli ottaa osaa homokeskusteluun, mutta olen lähinnä tyytynyt seuraamaan sitä sivusta. Jotenkin ei ole energia ja inspiraatio riittänyt, vaikka sanottavaa löytyisi. Itsehän siis kannatan homoliittojen siunaamista. Joka tapauksessa homokeskustelun myötä on mieleen pulpahdellut niin paljon uskoon liittyviä muitakin asioita, että viimein inspiraatio kirjoitella tänne taas iski minullekin. Suurin kysymys, joka tästä kaikesta väistämättä nousee mieleen, on: Kuinka kirjaimellisesti Raamattua tulisi tulkita ja jos täysin kirjaimellisesti, miksei sitten yhdenmukaisen kirjaimellisesti?

Tämän kysymyksen myötä muistin taas erään asian, josta on meidänkin seurakuntamme keskuudessa tehokkaasti vaiettu (kuten myös homoseksuaalisuudesta aiemmin – ja tarkoitan siis puolin ja toisin kyseenalaistavaa ja avointa keskustelua), vaikka se on läsnä monen seurakuntanuorenkin elämässä. Tämä asia on alkoholi. Raamatussa Jeesus sanoo jotain siihen suuntaan, että ”älkää humaltuko viinistä vaan Pyhästä Hengestä”, noin niin kuin tiivistettynä. Minun on myönnettävä, että itse juon silloin tällöin humalahakuisesti. Ja fakta on myös, että useat muutkin Piiri Pyörii -blogin kirjoittelijoista näin tekevät. En halua tällä tekstillä syyllistää ketään alkoholin juomisesta, vaan tuoda esille asian joka myös niin ikään Raamatussa kielletään, mutta josta useat seurakuntalaiset tuntuvat viis veisaavan, vaikka homous tuntuu helposti puhuttavan tuomittavana tai vähintäänkin mietityttävänä, negatiivisehkona asiana.

Mielenkiintoinen seikka on myös, että toisin kuin suoraan homouden, Jeesus itse on kieltänyt ryyppäämisen. Vai halutaanko tuo ryyppäämiskohta kiännellä ja viännellä taas sellaiseksi, mikä miellyttää? ”Nii viinist ei saa humaltuu, mut keppanast ja sidukast ja kirkkaist saa, ehe-ehe-eh.” Kuten jo aiemmin totesin, myös minä ryyppään, eli itse olen yhtä ”syyllinen” kuin muutkin ryyppäävät, mutta haluan herättää keskustelua ryyppäämisen oikeutuksesta suhteessa juuri vaikkapa homouskysymykseen. Niin kuin osa varmasti teistä tietää, ei meikäläinen useinkaan tiedä, missä uskonsa kanssa menee ja mihin uskoa. Tämän takia en kykenekään noudattamaan Raamatun sanaa kirjaimellisesti. Mutta vaikka tietäisinkin täysin ja uskoisin täysin koko ajan, tuskin silti olisin sitä mieltä, että Raamattu on kokonaan kirjaimellisesti Jumalan sanaa. Tämä aihe nyt on joka tapauksessa suurten linjojen tapetilla ikuisesti, joten siirrynpä takaisin hieman yksityiskohtaisempaan pohdintaan.

Haluaisin tuoda viimeaikaisten kirkossa vellovien puheenaiheiden keskeltä esiin sellaisen seikan kuin tekopyhyys. Tekopyhyyttä tulee valitettavasti silloin tällöin harrastettua. Homokeskustelun jäljiltä minulle on jäänyt entistä vahvemmin sellainen olo, että sitä harrastetaan liikaa koko seurakunnassa. Tämä siksi, että monet jatkuvasti Jumalan tahtoa vastaan rikkovat, eli siis kännäävät, seurakuntalaiset ovat täällä ”kilvan” pohtineet ja kirjoitelleet, kuinka väärin homous on. Edelleenkin on mielestäni hyvä, että homouskeskustelua suuntaan ja toiseen on käyty. Mutta olisi aiheellista katsoa joskus myös peiliin ennen muiden toiminnan tuomitsemista – näin hyvin karkeasti sanottuna. (Jokaisen, myös minun.)

Saa sanoa, että kyllähän koko ajan tehdään syntiä, jos sitä oikein aletaan pohtia ja että ihminen on syntinen joka tapauksessa jne. Väitän kuitenkin, että humalahakuinen juominen säännöllisen epäsäännöllisesti on tietoista Jumalan tahtoa vastaan rikkomista.

Tässä siis vähän uutta keskusteltavaa. Toivottavasti tämä teksti herättää kerrankin julkisempaa pohdintaa myös tästä aika lailla vaietusta asiasta. Kyllähän leireillä on alkoholivalistusta, mutta ei tästä srk:n aktiivinuorten ja nuorten aikuisten kanssa pahemmin ole puhuttu, vaikka kyseistä ikäluokkaa alkoholi koskee varmaan melkein eniten (siitäkin huolimatta, että hengataan seurakunnassa).