Tosiaan kun istuksii tuolla kirkolla jokainen päivä aivan yksikseen, sitä tulee mietittyä kaikenlaista. (tosiaan mainostukseksi näin aluksi, että irjanteen kirkko on tiekirkkona auki ti-la klo 11-19, lauantaisin vain kuuteen. teretulemast, opastusta tarjolla! xD)
Tulin tuossa lukeneeksi jälleen näitä kuuluistakin kuuluisimpia huumetyyppien elämäntarinoita, kun olen niistä aina jotenkin pitänyt, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin. Jotenkin tuntuu tosi lohdulliselta, että ihan tosissaan sellaset ihmiset, jotka on tehny vaikkas ja mitä elämänsä aikana, käyny vaikka kuinka pohjalla, ni ne saa alottaa ihan alusta ja pääsee kaikista riippuvuuksistaan ja muista suht helposti. Päihdetyön ja mielenterveystyön opiskelijana voin kertoa, että tämä asia pisti silmääni erityisen paljon näitä kirjoja lukiessani. Yhdellä lauseella vaan sivutaan, että pääsin huumeriippuvuudestani eroon saman tien. Että melkoinen voima! Tiedän tietenkin ettei kaikilla ole niin helppo juttu eikä kaikille vaikuta välttämättä samalla lailla, ei voi yleistää, mutta kyllä mä sen uskon että Jumala voi vapauttaa ihmisen tostanoinvaan kaikista riippuvuuksista ja pahan vallasta. Asia vain hämmästytti pientä ihmistä ja vei jännän äärelle hetkeksi.
Tässä kuuntelin myös erinäisiä biisejä, ja rupesin ajattelemaan asiaa. Itse kun oma uskonelämäni on jatkuvaa räpiköintiä suuntaan ja toiseen, ne toivat melkoisesti lohtua, että kyllä mä kelpaan vaikka oonki vaa tämmönen. Taas pikkuhiljaa alkanu älytä, aina uudestaan ja uudestaan että mikä se pointti tässä on. Kuolemanjälkeiseen elämäänhän me tähdätään, mutta sen tien varrella on paljon kaikenlaista. Kuten Kaemo biisissään sanookin: "tää tie on suora, silti sen moni mutkille kävelee. "
Tosiaan kun sitä riippuvuusjuttua mietin, ni tuli myös mieleeni se, että kirjassa eräs ihminen mietti suunnilleen näin, että "ihan kuka muu mut ei toi voi uskoon tulla, se on niin paatunut jo." Jumalallehan mikään ei oo mahdotonta. Se on aina välillä vähän vaikee muistaa ja pienellä päällään sisäistää, et tosiaan, ei oo mikään mahodotonta, mikä tahansa on mahdollista jos annetaan mahdollisuus. Kukaan ei ole mahdoton tapaus saavutettavaksi, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Tajunnanvirtaa on vaikea saada välillä otteeseensa ja eriteltyä sieltä juttuja mitä mielessä pyörii. On hirvittävän hieno juttu, että on oikeesti joku yhteisö olemassa, mihin voi kuulua ja mikä ajattelee samalla lailla ja mikä hyväksyy sellasena kun on. Se on uskomaton lahja jonka merkitystä ei aina osaa arvostaa.
Että tämmöstä tänää. Mun päässä pyörii ja hyörii niin paljon juttua että varmasti tulee lisää settiä tännekki, tää oli tämmöne hätäpäissäni jotain tekstiä ylös ettten unohda-juttua enemmänkin. mmut tulkka kattoma mua kirkkoon siellä on tylsää.. eiku.. no on siellä turha sitä kiistää xD jesh ei mulla muuta tänään! :D
Eikö siellä oo käyny ketään? Ne ei oo vielä vaan tajunneet, että Irjanteen kirkko on nyt tiekirkkona. Odota vaan heinäkuulle, ni tulee ranskalaisii yms. keskieurooppalaisia ryhmiä, ja pääset kokeileen kielitaitoos.
VastaaPoistaSitä paitsi tiekirkko-oppaalla on se hyvä puoli, että näkee kirkon kesän jälkeen ihan uusin silmin. Mä luulen, et monet ei kiinnitä ihan samoihin asioihin Eurajoen kirkossa huomiota ku mä, vaik oon unohtanu sielt asioita.
Mutta noista mahdottomista tapauksista ja saavuttamisesta. Oon täs taas väsäilly saarnaa, Luuk. 15:1-10, ja se liittyy juuri tähän. Jeesus on pohjimmiltaan se Hyvä paimen, joka etsii kadonneen lampaan ja kadonneen hopearahan. Me kristitythän saatetaan itse asiassa vaan hankaloittaa sitä löytymistä, ainaki toisinaan. Me saatetaan olla niitä tuhlaajapoikakertomuksen "vanhempia veljiä", jotka luulevat olevansa turvallisesti löydettyinä. Kaikki elämässämme on muka niin selvää, että oikein pelottaa... Meidän oman uskonnollisuuden naamiomme estää meitä tällöin löytymästä. Meissä voi siis olla farisealaisuutta, ja niinpä juuri me voimme olla hukassa. Näin ollen kukaan muu ei voi lopulta löytää kadonneita kuin Jumala.
Mainitsit myös siitä, miten on hienoa, että on tällainen samanmielisten yhteisö. Luulen ymmärtäväni, mitä yritit sanoa. On hienoa, että te Eurajoelta kotoisin olevat nuoret pystytte pitämään yhtä tätä kautta. Tätä sinä taisit tarkoittaa?
Monet kuitenkin ajattelevat seurakunnasta yleisemminkin, että on hienoa, että on samanmielisten yhteisö. Itseasiassa se ei ole lainkaan hienoa. Seurakunnanhan olisi nimittäin tarkoitus olla syntisten pyhien yhteisö. Eli sen tulisi voida vetää puoleensa kaikkia alueen ihmisiä, koska Jeesus on kuollut aivan kaikkien puolesta. Meidän "vanhempien veljien/siskojen" farisealainen kovuus vain tekee tuon seurakuntaan sisään pääsemisen äärimmäisen vaikeaksi. Mihin julkisyntiset (vaikkapa narkkarit) ihmiset sitten oikein voivat kokoontua, kun meidän (tarkoitan yleisesti srk:ita) pieneen sisäpiiriin on niin vaikea päästä. Näin se piiri pieni pyörii;)
Tällaisia ajatuksia kirjoituksesi herätti, vaikka kirjoitinkin varmaan pikkaisen vierestä. Toivottavasti ymmärsitte näitä pastorin sekavia perusajatuksia, ja toivon niiden selkenevän sunnuntaiksi.
Lopuksi: toivotan sulle Jonsikki oikeen hyviä opastuksia, toivottavasti väkee tulis. Pitääpä poiketa joskus, ku oon itte maisemis;)
Mihin kuuluu silloin vetää raja, jos seurakunnan tulisi olla jokaiselle avoin yhteisö, mutta kyllä jonkinlaista samanhenkisyyttä tarvitaan? Jos seurakunnassa kaikki ajattelisivat eritavalla, eihän se silloin toimisi? Jos, näin kärjistetysti, seurakunnassa olisi ihmisiä,jotka uskoisivat Jeesuksen olevan vai tavallinen pulliainen tai ihmisiä, jotka uskoisivat että jumalia on 89 kpl... Kyllähän siellä jotain samanhenkisyyttäkin tarvittaisiin...
VastaaPoistaKuten Sanni sanot, esimerkkisi ovat kärjistettyjä. Kuka nimittäin kävisi seurakunnassa, jos hän ei uskoisi rukouksia kuulevaan, historiassa vaikuttavaan (ehkä jopa armolliseen) Jumalaan? Ei muunlaisilla ihmisillä varmaan ole kovin suurta tarvetta seurakunnan toimintaan osallistumiseen. Tietty samanmielisyys siis syntyy aika lailla itsestään. Kun mietitte tuntemianne kristittyjä, he varmasti poikkeavat kuitenkin melkoisesti. Se, onko kansankirkollinen/ jonkun herätysliikkeen kasvatti tms. vaikuttaa heti jollain tavalla. Seurakunnassa meidän eri taustoista tulevien ja eri tavalla oikeasta ja väärästä ajattelevien ihmisten olisi kuitenkin hyvä tulla toimeen keskenämme.
VastaaPoistaMeidän pappien tehtävänä on vaalia seurakunnissa oikeaa oppia. Toivoisinkin, että tietyn "samanmielisyyden" rakentaminen jätettäisiin meidän tehtäväksemme. Vastaus oli taas varsin pitkä, mutta varmasti tästä jäi avoimia kysymyksiä. En nimittäin ehkä osannut vastata ihan siihen, mitä hait.
Pahoittelen Jonsikki tätä täysin sivuraiteille lähtenyttä keskustelua!
Mielenkiintoista lukea näitä pohdintoja, sivuraiteille lipsuminen ei siis haittaa ollenkaan. Kiitos Ilkka vähän näin myöhässä toivotuksista, koneen puutteen vuoksi pääsen kurkkimaan tänne vasta nyt. :) mutta tosiaan olen samoilla linjoilla teidän kanssanne. hyvältä kuulostaa..
VastaaPoista