Ihan pimeetä

Kuulin tuossa juuri tällaisen infopläjäyksen, että marraskuun aikana yhteensä valoisaa aikaa, milloin aurinko paistaa on yhteensä noin 36 tuntia, voin olla väärässäkin mutta näissä lukemissa se hyörii. Ja se on aivan uskomattoman vähän! Se on alle kaksi vuorokautta Ja sitten mietitään että miksi suomalaiset ovat niiiin masentunutta kansaa että. Käsittääkseni auringonvalo vaikuttaa mielialoihin melko paljonkin. Jotkut pitävät kyllä pimeydestä ja näin, mutta niitä on aika harvassa. Pimeys tuo mukanaan kylmyyden, ja joskus tulee toivoton olo. Mistä ihmiset sitten saavat sitä lohtua synkkyyteen, jossa pienetkin negatiiviset asiat tuntuvat paisuvan hirmuisiksi ongelmiksi.

Tästä ongelmasta johtuen ihmisiä masentaa, eikä mikään kiinnosta. Itse ainakin löydän pristystä pienistä asioista. Ystävät ja lähimmät ihmiset ovat avainsanana tähän. Näin syksyn edetessä on tullut huomanneeksi yhteyden ystäviin taas olevan vähäistä muiden turhempien töiden ja asioiden valtaessa alaa. Niin ei pitäisi eikä saisi olla, mutta aika monella se menee niin, kun ihmiset leviävät eri paikkakunnille asumaan ja nähdään enää harvoin. Silti aina välillä on hyvä pitää ystäviinkin yhteyttä ja ladata akkuja, että jaksaa taistella pimeyttä vastaan. Useille ystävien lisäksi on tärkeää myös "maallisemmat" asiat kuten ruoka, musiikki ja vaikka villasukat näin kylmänä aikana. Ne voivat muodostua hyvinkin tärkeiksi, mutta missään tapauksessa niiden ei pitäisi olla tärkeämpiä kuin ystävät ja lähipiiri, sekä henkiset asiat. Suhde Jumalaan on monesti melko ailahteleva ja ihminen kun on niin vietävissä, välillä unohtaa ja erkaantuu tiiviistä Jumalasuhteesta hetkeksi. Mutta aika usein tapahtuu tuhlaajapoikien comebackeja moniamonia kertoja pelkästään yhden kuukaudenkin aikana. Ihan henkilökohtaisesti voin kertoa että itse olen ansainnut tuhlaajapoika x 1000 arvonimen varauksetta. Osaksi se johtuu ihan siitä uskovien yhteyden puutteesta, kovin paljo tuolla ei ole ympäristössä sellaisia jotka ajattelee samalla tavoin. Mutta siihenkin voi tietty vaikuttaa.

Kuitenkin tällaisena kaamosaikana on tärkeää pitää suhteensa Jumalaan kunnossa. Ja kaikkihan me tiedämme kuinka se käytännössä käy. Käsiä ristiin ja ajatusta tuonne yläkerran puoleen. Niin helppoa, mutta kuitenkin niin vaikeaa. Raamattuakin olis hyvä raotella ja tilaisuuksissa käydä saadakseen tukea ja vahvistusta elämälleen. Uskohan se tärkein ylläpitävä voima loppupeleissä voi olla. Ei mitkään villasukat tai kirkasvalolamput välttämättä poista sitä kaamosmasennusta, ei mikään maallinen asia auta pois synkkyyden syvistä syövereistä vaan Jumala sen tekee. Jumalaan ei tule reikiä, Hän ei mene rikki eikä tavitse maksaa kohtuuttomia sähkölaskuja käytön seurauksena, eikä myöskään tarvitse kärsiä käytön haittavaikutuksista kun niitä ei ole. Jumalan käyttö ei aiheuta pahempia hallusinaatioita eikä psykooseja, vaan auttaa näkemään pimeydessäkin valon. Miksipä siis jättäisimme mahdollisuuden käyttämättä ja antautuisimme kaamosmasennuksen kouriin. Rakkaat ystävät, pitäkäämme taas katseemme Jeesuksessa sekä ylä-, että alamäissä. Meillä on lupa olla niitä tuhlaajapoikia x1000 jotka aina uudestaan kaaduttuaan juoksee Isän syliin hakemaan lohtua pieneen itsesäälin täyttämään sydämeemme. Hän ottaa aina vastaan ja pesee meidät puhtaaksi pimeydestä. Enää ei meidän tarvitse olla siellä pimeässä ja rämpiä mudassa vaan meillä on lupa olla valon lähettiläitä tässä pimeässä maassa.

Oli sitten valoisaa aikaa marraskuussa vain 36 tuntia tai vähemmän, ei meidän silti tarvitse alistua siihen. Miettikääpä omalle kohallenne! Ja pidetäänpä niistä rakkaista kiinni! Ystävät ovat myös hyvä hoito yksinäisyyteen, jota aika moni meistä potee. Mietinpä tuossa sitäkin, näin lopuksi voin vielä heittää haasteen: kuinka moni oikeasti voi sanoa, että minä rakastan elämääni. Kaikkine huonoine hetkineen ja kompastuskivineen, moniko oikeasti täydestä sydämestään voi sanoa että minä rakastan elämääni? Miettikääpä tuota ja tehkää elämästänne ja toistenne elämästä elämisen arvoiset ja rakastamisen arvoiset. Lämpöä tarvitsee jokainen ja pienillä teoilla voi tehdä toisen elämästä rakastettavan. Itse voin sanoa, että minä rakastan elämääni, oli se sitten kuinka kurainen ja mutainen hyvänsä. koskaan ei ole helppoa mutta ei kuulukkaan olla ei se ole elämässä se juttu että kaikki voi luovia vaan läpi helposti. Haastetta peliin ihmiset! Ja ajatelkaa positiivisesti.
Huh nyt on aika hengähtää ja nauttia ulkoilmasta! Kiitos nam :]