Kirkossa kiehuu. Tai enemmän tuntuu kiehuvan kirkon ympärillä ja ydinjoukko sen sisäpuolella on valtavassa ristipaineessa. Kuulen ympäriltäni huutoja, kuinka suvaitsematon kirkko on. En voi olla ottamatta osaa siitä itseeni, olenhan kirkon edustaja minäkin. Olenko minä ollut suvaitsematon?
Olen jyrkkä mielipiteissäni, sen myönnän, mutta mielestäni en ole ajanut ketään pois nuortenilloista tai potkaissut edes sitä raivostuttavinta riparilaista ulos leiriltä. (Jos joku haluaa kokeilla suvaitsevuutta, tulkoon riparille harjoittelemaan...) En varmasti hyväksy kaikkia ihmisten tekoja, mutta jos asiaa lähemmin tarkastellaan, ei varmastikaan löydy yhtään ihmistä, joka olisi mielestäni täydellinen. Tässä suhteessa en hyväksy edes itseäni. Väitän silti kykeneväni rakastamaan ihmisiä ja olemaan ystävä. Varmasti kukaan tämän tekstin lukijoistakaan ei hyväksy kaikkia minun sanojani tai tekojani. Olemmeko me siis kaikki suvaitsemattomia? Vai olemmeko kenties vain ihmisiä, syntisiä mutta armahdettuja?
Ketään ei tunnu kiinnostavan, mikä muun kristikunnan, muiden kirkkokuntien, mielipide asioihin on. Ketään ei tunnu kiinnostavan edes, mikä Jumalan mielipide asioihin on. Tärkeintä on, että suomen luterilainen kirkko on väärässä ja hyvin väärässä onkin, sanoi, mitä sanoi. Olemme siis suvaitsemattomia.
Mutta kuka on niin suvaitsevainen, että suvaitsisi ja armahtaisi kirkkoamme?
Kaikki varmaan tietävät, että kirkosta on eronnut valitettavan suuri määrä ihmisiä lyhyessä ajassa. Se ei johdu siitä, että kukaan olisi sanonut: ”en hyväksy sinua, et saa olla täällä, mene pois”. Siinä mielessä suvaitsemattomuus on väärä sana kuvata kirkkoa tässä asiassa. Ymmärrän eronneita kuitenkin täysin. Yhteisö, joka vain sietää tietynlaisia ihmisiä ei ole erityisen hyvä paikka näille ”tietynlaisille”. Kuka lapsi haluaa pelata pesisjoukkueessa, jonka muut jäsenet sietävät huonompaa pelaajaa vain siksi että valmentaja on käskenyt niin? Aikaa myöten kyseinen lapsi ehkä hyväksytään joukkueen jäseneksi siinä missä muutkin, mutta hänen ei koskaan anneta olla syöttäjä, koska hän heittää pallon aina ykköspesän ohi. Mitä tämä lapsi tekee? Hän etsii uuden joukkueen muualta. Se on luonnollista ja täysin ymmärrettävää.
VastaaPoistaKirkko siunaa synnintekijöitä kaiken aikaa. Jokainen ihminen tekee syntiä elämänsä jokaisena hetkenä. Alttarilla saa siunauksen moni sellainen pari, joka tulee avioliittonsa myötä ehdoin tahdoin tekemään vielä lisää syntiä.Silti heidän siunaamistaan ei kyseenalaisteta, saati kielletä. Homokysymyksessä nähdään yksi synti, ja sen perusteella evätään siunaus kokonaan. Minusta se kuulostaa hassulta.
Illi, sanoit eräässä kommentissasi seuraavaa: ”Yhteiskunta muuttuu, mutta Jumala on muuttumaton ja jos Jumalan sanasta tingitään, emme ole kohta enää kirkko vaan joku humaani auttamisjärjestö.”
Tuo on mielestäni hyvin sanottu ja ihan totta. Mutta jos kirkon jäsenille tulee sellainen olo, etteivät he ole tervetulleita, meidän yhteinen kirkkomme ei ole enää edes humaani auttamisjärjestö. Siitä tulee suljettu piiri.
Aiska, tuo on hyvin sanottu. Oma pääni on ihan kuin haminan kaupunki kun asiaa miettii. Mielestäni pitäisi ottaa ihmiset ihmisinä ja niinpäinpois. En paremmin osaa ottaa kantaa suuntaan enkä toiseen, toivon vain että jonkinlainen ratkaisu asiaan saataisi ja yhteiskunta vihdoin rauhoittuisi, menee nuppi nyt vähemmästäkin sekaisin. Tulkintoja on monenlaisia, aivan kuin naispappeudenkin kohdalla. Hyvin sanottu tuosta avioliittokysymyksestä, että syntiä tekeviäkin pareja siunataan varauksetta, mutta homoparit vain näyttävät eräällä tavalla ulospäin jota ihmiset ja kirkko paheksuu... En ota tämän enempää kantaa asiaan, mutta sen sanon, että ihmiset ihmisinä!
VastaaPoista