Päät räjähtelevät. Asioita kärjistetään ja liioitellaan, jotta saataisiin korostettua ja kiillotettua omaa näkökulmaa. Ihmiset pilkkaavat toisiaan. Väkivalta on sallittu kommunikointimuoto. Jokainen ihminen on viimeisen päälle suvaitsevainen, kun suvaitaan vain omasta mielestään oikeita asioita. Asiat ovat yksiselitteisiä ja elämä mustavalkoista.
Rippikoulutyössä on jännittävää seurata kaikki asiat maailmassa tietäviä aikuisia 15-vuotiaita. Siinä vaiheessa elämää ihminen tietää kaiken tarpeellisen. Hän osaa jo erottaa hyvän ja dorkan. Hän on kykenevä ilmaisemaan täydelliseksi hiotun mielipiteensä loistavien argumenttien saattelemana. Keskiverto 15-vuotias pystyy, kykenee, osaa ja tietää.
Todellisuudessa 15-vuotiaalla on valtavat sosiaaliset paineet. Ei saa olla nolo. Ei saa pukeutua nolosti. Ei saa osallistua noloihin leikkeihin, koska ne ovat lasten juttuja. Ei saa sanoa nolosti. Parempi on, kun ei edes ajattele nolosti. Tämä osoittautuu ongelmalliseksi, kun rippileirillä pyritään antamaan mahdollisuus ajatella totutusta toisenlaista maailmankatsomusta. ”No voi lol joku Jeesus.”
Joitakuita kiinnostaa oikeasti ja sen haistaa kauas, mutta nämä jotkut eivät välttämättä uskalla lähteä niin ”noloon” juttuun mukaan. Parempi siis ottaa asenteeksi jo valmiiksi, että kaikki on kukkupuhetta. Korkeasti koulutetut papit ovat kaikki tyhmiä uskiksia. Jeesustelu on niin eilispäivää. Hyvä, ettei tarvitse olla nolo!
Tämä kaikki on normaalia 15-vuotiaalle, mutta onko se sitä myös aikuisille?
Aikuisilla tuntuu menevän koko uskonasiatouhu vielä naurettavampaan suuntaan puolin ja toisin. Ollaan kuin hiekkalaatikolla. Kaikki osapuolet vuoronperään koettavat hajottaa toistensa hiekkakakkuja, paiskia kissankakkaa vastapuolen silmille ja huutaa lopuksi, ettei enää aio leikkiä noin tyhmien ihmisten kanssa. Tätä tapahtuu kaikkialla. Niin suuret kuin pienet ihmiset liittyvät kakuntallojiin. On järjestäytynyttä kakanheittotoimintaa. ”Maailmassa olisi rauha, jos vaan kaikkien näkemys tästä pallosta olisi täysin samanlainen kuin minulla.”
Jokaisella ihmisellä on omasta mielestään paras elämänkatsomus. Minulla on omani, pääministerillä omansa ja poplaulajalla on myös ihan omanlaisensa. Keskustelen mielelläni asioista, mutta riitelemään en halua ruveta, sillä hyötyä siitä tuskin on. En voi silti sanoa, että olisin itsekään tässä asiassa millään tavalla täydellinen. Yritän silti parhaani mukaan arvostaa toisia ihmisiä ja heidän näkemyksiään.
Ehkä nämä asiat ovat vaan ihmiselle niin tärkeitä ja pyhiä, ettei niistä voi keskustella asiallisesti. Tulenarka väittelynaihe. Minä odottelen jo innolla uusia hiekkalaatikoita, joille voin mennä hieromaan rauhaa yhtä hienostunein keinoin kuin kaikki muutkin. Ihminen ei vaan koskaan opi, vaikka parempaan pyrkisikin.
Haha! Kun katoin otsikkoa, tiesin heti, kenen tekstiä tää on :)
VastaaPoistaMut siis ihan asiaa muuten!
Kyllähän sitä aina tekis vähän mieli ravistella ihmisiä, mut ihminen on itsekeskeinen kakka. Ja tästä päästään myös johtopäätökseen, että myös minä olen itsekeskeinen kakka mistä päästään vielä siihen johtopäätökseen, että ravistelkoon Jumala meitä itsekeskeisiä kakkoja. (huhhuh mitä tajunnanvirtaa)
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa käynyt lukeskelemassa kirjoituksianne...Kai näitä saa ulkopuolisetkin lukea ?
VastaaPoistaTämä ei nyt ehkä ole paras mahdollinen postaus kysyä (tarkoitus ei ole riidanhaastaminen) seuraavaa asiaa, mutta annanpa tulla siltikin:
Pitkään on mediassa puhuttu ( ja viimeksi tänään katsoin tv:stä ks. aiheeseen liittyvää dokumenttia ) homoseksuaalien kirkollisesta siunaamisesta. Mitä mieltä te tästä olette? Tai yleensäkin homoseksuaaleista? Raamattu ei kaiketi hyväksy? Olisi mukava lukea mielipiteitänne tästä ajankohtaisesta aiheesta...samaan tapaan, kuin rippisalaisuudestakin.
Sivusta seuraava Wilma
Kiva Wilma, että olet lukenut tätä blogia, ja että sinulla on virinnyt kysymys. Meillä kaikilla on varmasti omat näkemyksemme sekä homoseksuaalien kirkollisesta siunaamisesta että rippisalaisuudestakin. Tuota rippisalaisuuskeskusteluahan pystyt seuraamaan tuolta taaempaa. Itse ajattelen, että voimme rukoilla homoseksuaalien puolesta ja heidän kanssaan. Parisuhdetta ei kuitenkaan mielestäni voida siunata, koska se on jo lähtökohdissaan liian helposti rinnastettavissa avioliittoon vihkimiseen. Siinähän voi käyttää hyvinkin samanlaisia kysymyksiä, ja se voi muutenkin olla hyvin samanlainen.
VastaaPoistaNäin siis ajattelee Ilkka R, joka ei nyt päässyt kirjautumaan
Jeps, Wilmalle teretulemast vaan lukemaan näitä, mukava saada yleisöä :D Itse olen samoilla linjoilla Ilkan kanssa. Minusta ei pitäisi antaa kirkollista siunausta, sillä se sotii Jumalan asettamia normeja vastaan. Mielipiteitä on monia ja kiistoja tästä aiheesta todennäköisimmin käydään vielä rutkasti
VastaaPoistaKiitos vastauksista Ilkka ja Jonsikki.
VastaaPoistaItsehän olen tavallaan ihmetellyt tuota, kun Jonsikki, sanoit että siunaaminen sotii Jumalan asettamia normeja vastaan, niin tavallaan eikö sekin tavallaan ole normi, että kaikki ovat Hänelle yhtä tärkeitä? Eli eivätkö kaikki ole siunauksensa ansainneet, jos sitä tohtivat pyytää? Tälläisiä kysymyksiä pyörii mielessä (kuulostaa varmaan tyhmältä)!
Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan... Omaa mielipidettä minulla ei varsinaisesti vielä ole. Tutkiskelen vasta...ja siksi päätinkin kirjoittaa teille, jos vaikka saisin näkökulmia.
Mistähän raamatusta löytäisin juuri tähän teemaan sopivia kohtia? Vanhasta testamentista löytyy varmasti useampiakin kohtia tähän liittyen?
Sanni. Haluaisiin kuulla sinunkin mietteitäsi asiasta.Kirjoituksesi ovat olleet hyviä.
Wilma
Wilma, sun pohdinnat ei kuulosta lainkaan tyhmiltä. Itse asiassa mietin vähän samansuuntaisia asioita.
VastaaPoistaOon pohtinut miksi joidenkin ihmisten välinen rakkaus luokitellaan pyhäksi, mutta toisten ei. Ajatus siitä, että ihminen voi tuomita toisen ihmisen rakkauden, tuntuu erittäin väärältä. Joten lynkatkaa minut jos tahdotte, mutta minä uskon, että homoseksuaalien toisiaan kohtaan tuntema rakkaus on aitoa, rakkaus tulee Jumalalta, ja se rakkaus on pyhää. Ei ole keneltäkään mitään pois, jos kaksi ihmistä saavat siunauksen suhteelleen. Tiedän, että raamattu tuomitsee homosuhteet (en nyt muista yhtään sellaista kohtaa, mutta niitä varmaankin on?), mutta miksi nämä raamatunkohdat menevät rakkautta käsittelevien ohi?
En ota varsinaisesti kantaa kysymykseen, pitäisikö kirkon siunata samaa sukupuolta olevien parisuhteet. En siis kiihkeästi hurraa uudistuksen puolesta, mutta en myöskään vastusta sitä. Eli molemmat vaihtoehdot ovat ihan ok. Näissä tilanteissa olen vaan hyvin tyytyväinen, ettei tulevaisuudensuunnitelmani tähtää millään tavalla kirkolliselle alalle, khehee, tiedän, rontti mikä rontti! :D
Mutta älkööt kukaan näistä ajatuksista saako sellaista käsitystä että juoksisin kadulla nyrkit pystyssä huutamassa omia mielipiteitäni, sillä ne ovat vain yksi näkemys tähän asiaan, ja ihan täydellisesti ymmärrän ja hyväksyn myös poikkeavat mielipiteet. Vain siitä pidän kiinni, että ihminen ei päätä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
T. Aiska, jonka kone sanoi sisäänkirjautuessa ERROR ERROR
Mukava Aiska, että vastasit. Sait selvästi ajatuksestani kiinni.
VastaaPoistaToinen aisia mikä mietityttää, liittyy juuri tuohon raamatunkohtien "eriarvoistamiseen" (jos se nyt on oikea sana) (miksi toisia pidetään tärkeämpinä, kuin toisia).
Äkkiseltään tulevat mieleen hyvinkin kärjistetyt esimerkit (en tarkoita, että kannatan seuraavia asioita - päinvastoin).
Toinen Mooseksen kirja esimerkiksi hyväksytään ihmisten myyminen orjiksi (2. Moos. 21:7). Käsittääkseni kirkko ei kuitenkaan ole samaa mieltä.
Toisena esimerkkinä voisin mainita sapattina työskentelyn (2 Moos. 35:2). Sitähän nykypäivänä tehdään paljon, kuitenkin raamatun kanta on erilaine.
Löysin Mooseksen kirjasta myös homoseksuaalisuuteen liittyvän kohdan (3. Moos. 18:22). Mietityttää, miksi kirkko on (jos on) nykyaikaistanut linjaansa kahden (kärjistetyn esimerkkini) kohdalla, muttei homoseksuaalisuuden kohdalla? Tiedättekö, mitä tarkoitan? Miksi antamiani esimerkkejä ei tulkita yhtä kirjaimellisesti kuin homouteen liittyviä asioita?
Kuulostan varmaan hassulta, kun olen niin kiinnostunut homous teemasta, mutta ajankohtaisuuden vuoksi asia mietityttää minua. Anteeksi että pommitan blogianne kysymyksilläni ja täytän kommenttilaatikkonne.
Sanni, Jonsikki ja Hemmo. Toivoisin myös teidän kirjoittavan minulle. ( Toivottavasti en pyydä liikoja:) )
Wilma
Mä en oikeen koskaan oo osannu muodostaa mitään selkeetä mielipidettä täs homoasiassa ja jos totta puhutaan, mä oon yrittäny sitä myös välttää kaikin tavoin. Mulla on muutama todella hyvä ystävä, jotka ovat homoseksuaaleja. Yhtä lailla nämä tyypit kaipaavat rakkautta ja sielun kumppania rinnalleen ihan niinkun me muutkin. He ovat ihmisiä ja Jumala tietääkseni rakastaa jokasta ihmistä.
VastaaPoistaMutta se juttu joka tässä mua nyt vaivaa on se, että ihan mitä mieltä tahansa mä olisin tästä kyseisestä jutusta, musta tuntuu pahalta. Jos mä en hyväksy homoutta mä loukkaisin isoa osaa mun ystävien identiteettiä. Sitten jos mä taas hyväksyisin homouden, mä rikkoisin raamattua ja Jumalaa vastaan. Tätä on niin vaikee selittää, mut toivottavast saatte pointista kiinni.
Eräs kuuluisa kohta Raamatussa on Sodoman hävittäminen. Jumala tuhosi Sodoman kaupungin, koska ihmiset harrasti siellä homoseksuaalisuutta ja raiskasivat toisiaan. Sodoman meininki ei kuitenkaan ole yhtään samanlaista "rietasta" menoa, kuin ne homoseksuaaliset parisuhteet joita mä oon kohdannu. Sodoman ihmiset toimivat himon vallassa, mutta niiden homoparien keskuudessa, jotka mä tunnen suhde perustuu aitoihin tunteisiin.
Mutta anyway mä en edelleenkään muodosta mitään viimeistä mielipidettä tähän asiaan.
Sen vaan haluan sanoa, että se joka ihmisen määrittelee, ei ole seksuaalisuus vaan persoona.
"...eikö sekin tavallaan ole normi, että kaikki ovat Hänelle yhtä tärkeitä?"
VastaaPoistaNo näinhän se on. Jokainen on yhtälailla arvokas. Ja voimme toinen toisiamme siunata. Sukupuoli, ikä tahi seksuaalinen suuntautuminen ei ole eriarvoistava tekijä tässä asiassa.
Noh, vaikkapa rekkakuski pyytää siunausta pitkälle työmatkalleen. Tietenkin kaikissa seurakunnan rukouspiireissä rukoillaan asian puolesta ja pyydetään miehelle(/naiselle [etteivät feministit keskuudessamme suutu]) siunausta. Seuraavalla viikolla rosvo pyytää siunausta tulevalle murtokeikalleen... Mummelit rukouspiireissä rukoilevat, että ko. rosmo kääntyisi parannukseen.
Raamatussa kerrotaan varastamisen olevan syntiä. Raamatussa kerrotaan, että on syntiä harrastaa seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa. Eikä Jumala toimi vasten omaa Sanaansa, joten vaikka ihmis-pappi kuinka alttarin takaa rukoilisi siunausta mille tahansa synninteolle, Jumala ei siunaustaan antaisi. Ja puhutaan nimenomaan teosta/toiminnasta, ei ihmisestä.
Jos papisto alkaa siunata homopareja ja heidän liitojaan, antaa se homoille luvan harrastaa seksiä (joka kuuluu nimenomaan avioliittoon). Eli papit antaisivat ihmisille luvan toimia Jumalan tahdon vastaisesti. Väittäisin, että söisi tämä hieman kristinuskon uskottavuutta.
"... ravistelkoon Jumala meitä itsekeskeisiä kakkoja." Amen!
Hemmo, joka rehellisesti myöntää laiskuutensa kirjautumisen suhteen.