Take care!

Pitkän aikaa pohdittuani haluan taas pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Aiheesta huolenpito.

Olen ollut nyt viimeisessä työharjoittelussani raumalla alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien sekä sekakäyttäjien asumisyksikössä. Siellä on myös päiväkeskustoimintaa, jossa saa olla päihtyneenä. Harjoitteluani on kestänyt jo nelisen viikkoa, eli kaksi viikkoa jäljellä. Näiden neljän viikon aikana olen oppinut uskomattoman paljon itsestäni, elämästä ja myöskin Jumalasta. (ja jep, tälläkin hetkellä pitäisi opparia kirjoittaa...)

Kuitenkin. Itsestäni opin sen, mihin omat rahkeet riittävät ihmisten parissa työskentelyssä, varsinkin päihtyneiden kanssa. Lisäksi olen saanut äärimmäisen paljon rohkeutta ja saanut siitä myös hyvää palautetta. Olen nähnyt paljon kaikkea ja ymmärtänyt kuinka hyvä meidän onkin olla, kun saamme luottaa ja turvata johonkuhun joka pitää elämämme kuosissa. Sillointällöin tapahtuu ikäviä ja kamalia asioita, mutta loppujenlopuksi kun koko kaarta katselen, huomaan kuinka siunattu elämäni onkin. Puhun vain omasta puolestani, mutta tältä minusta tuntuu ja uskon, että monilla on sama juttu. Vaikka katselisi elämäänsä taaksepäin ja huomaisi vain mustaa ja inhottavia asioita, siellä on aina silti joku pieni valon pilkahdus. Ja usein ihminen kiinnittääkin huomionsa kaikkein kamalimpiin juttuihin eikä niihin valopilkkuihin ja iloisiin kohtiin.

Olen myös oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Kaikkien kohdalla elämässä ei välttämättä koskaan tapahdu mullistavia ja tajuntaaräjäyttäviä asioita, suuri ilonaihe elämässä saattaa olla viikko tai jopa kuukausi selvinpäin, oma asunto, päivittäinen ruoka tai terveyden koheneminen, en saanut tänäänkään HIV:tä! Miten pienistä asioista elämän ilo saattaa joskus olla kiinni. Me "hyvinvoivat" suomalaiset emme sitä aina näe ja nurisemme pienistäkin asioista, miten mulla nyt ei oo sitä uusinta puhelinta, miten nettiyhteys pätkii ja miten tuolla taas menee hämähäkki vessanpöntön takana. Toisille nämä asiat olisivat onnen aiheita, minulla on puhelin, internet, tietokone ja se vessanpönttö, ihan oma!

Noh, kuitenkin, lipsahdin vähän aiheesta. Olen nähnyt miten kurjaa ja oikeasti kamalaa voi joidenkin elämä olla ja pienet teot ovat niihinkin vaikuttaneet. Jos silloin nuorena poikana/tyttönä en olisi haistellut sitä tinneriä tai bensaa, kumpa en olisi koskaan tehnyt sitä näpistystä kioskista... Pienet liikahdukset joko suuntaan tai toiseen voivat vaikuttaa koko elämääsi. Ne voivat muuttaa koko tulevaisuuden!
Kun on pohjalla, pohjimmaistakin pohjemmalla, ajattelee että ylöspäin ei ole paluuta. Usein yritetään vetää lääkeöverit tai naru kaulaan ihan vain päästäkseen pois kaikesta liasta ja pahasta olosta. Suomalaisten nuortenkaan yleisin vaiva, masennus, ei ole mitään siihen verrattuna. Heillä on sentään elämä ja tulevaisuus, heillä on mahdollisuus parantua. En nyt vähättele masennusta, se on vakavaa. Huumekoukusta tai alkoholikoukusta ei välttämättä parane koskaan ja useimmilla elämä on useita kymmeniä vuosia lyhyempi kuin meidän muiden.

Vaikka muillakin ihmisillä, kuin vain huume- ja alkoholiongelmaisilla, on paljon ongelmia. On sairauksia, köyhyyttä ja muuta. Silti meillä, kuten kaikilla muillakin on vielä yksi toivo jäljellä. Olen tutustunut muutamaan esimerkkiin: jo nuorena alkanut huumeidenkäyttö ja sekakäyttö ajoi rikollisuuksiin ja siten myös vankilaan. Huume, rikoskierre ja vankilakierre jatkui monta vuotta, kunnes elämä painui täysin pohjaan. Eräälle tuli hermovaurio aineista ja jalat lakkasivat toimimasta, eräs yritti tappaa itsensä muttei jostain syystä onnistunut. He olivat saaneet vankilassa kuulla Jumalasta ja hänen voimastaan ja tulivat uskoon. Tie ei tosiaan ollut näin yksinkertainen, eikä se ollut mikään suuri pamaus joka muutti kaiken. Hiljalleen erehdysten ja onnistumisten ja pienten hiljaisten rukousten avulla, Jumalan henki nosti heidät ylös pohjamudista. Heillä oli mahdollisuus, miksei siis muillakin.

Vaikka itsellenikin on kasattu päälle kaikenlaista, aina asia seuraa toistaan. Silti eräs viisas sukulaiseni sanoi: kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Kun katson elämääni kokonaisuutena, huomaan että minun kohdallani se pitää paikkansa. Jokaiselle on päivänsä määrätty, jokaiselle asiat mitä heidän tulee kantaa. Jotkut jaksavat pidempään, jotkut vähemmän, mutta kaikki on ennalta määrättty. Minulle on annettu paljon; paljon hyvää ja paljon pahaa, silti sopivassa suhteessa molempia, että jaksan ne kantaa. Yksin en siihen kuitenkaan pystyisi, vaan tiedän että minua kannetaan.

~Jonski

Heippa!

En tiedä pyöriikö täällä enää kukaan, mutta sain sähköpostiini kaksi viestiä, että anonyymi on kommentoinut vanhoja tekstejä. Toinen oli Riemuvoitto! Kiitos Herralle! ja toinen Homoudesta. Toinen teksti on viime vuoden toukokuulta ja toinen vuodelta 2010, joten sen verran vanhoja, että kommentit pitää hyväksyä. Näitä kommenttejä en kuitenkaan hyväksynyt, kun ajattelin, että tekstit on niin vanhoja. Riemuvoiton kommentti liittyy käpylehmiiin ja Homoudesta kommentti oli lähinnä loukkaava meitä "Jeesustelijoita" kohtaan.

Että jos joku haluaa kommenttinsa näkyviin, kannattaa kommentoida vähän uudempia tekstejä, kun tässä ei oo mitään toimintoa, mikä näyttäisi uudet kommentit. Loukkaavat ja ilkeät viestit aion jatkossakin surutta poistaa. 

Laminin

on proteiinimolekyyli, jonka tehtäviin kuuluu mm. pitää asiat koossa.

Tossa yks päivä luin Turun Sanomien päivän sana -tekstin, jossa joku pappi kertoi tästä proteiinimolekyylistä. Tämän proteiini on löydetty ja on selvinnyt, että sen tehtävänä on pitää kaikki muut koossa. Eli tehtävä on elintärkeä. Proteiini on vähän kuin ”liimaa”, joka liimaa kaiken kokoon.

Jännittävän ja huomion herättävää tästä tekee, että Laminin on ristinmuotoinen. https://www.google.fi/search?q=laminin&hl=fi&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cPXqT66_LLPP4QTXrLztAg&sqi=2&ved=0CFcQsAQ&biw=1280&bih=642

Siinä Turun Sanomien jutussa käskettiin katsoa netistä ja niin minä tein. Googletin laminin ja sieltähän se risti tuli. Kummallista oli, että melkein kaikki jutut olivat englanniksi ja melkein kaikissa puhuttiin tästä yhteydestä kristittyjen symbolista, aivan kuten Turun Sanomissakin.

Onko Jumala konkreettisesti merkannut meidät, omansa?

Kuten Turun Sanomissa kirjoittanut pappi kertoi, Jeesus pitää meitä koossa. Tässä voisi olla yksi, kylläkin aika hassu, todiste siitä. Yksi yksityiskohta, joka lisää uskoa Jumalan täydelliseen suunnitelmaan, kun aikojen alusta meidät on Kristuksen omiksi merkattu. Merkattu niin, ettemme sitä voi poistaa.

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.

Kol. 1:17

Luuk. 6:37

Olen pahoillani, että tämä on englanniksi. Haluan kuitenkin jakaa tämän linkin täällä. Kyse tekstissä ei oikeastaan ole yksittäisestä asiasta (kuten homous) tai uskonnosta/uskonnottomuudesta. Enemmänkin laajemmin isommista asioista.

Itsehän olen kristitty (jos joku sitä epäilee) ja olen myös tämän kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Asia on pohdituttanut jo pitkään ja en olisi itse sitä osannut paremmin kirjoittaa. Hyvä, että joku tällaisia ajatuksia kirjoittanut. Lukekaa! En viitsi enempää tekstiä avata, koska uskoisin vain vääristäväni sen tarkoitusta...

I’m Christian, unless you’re gay.

Jumala vai perhe?

Heipä hei! Vietinpä jälleen viikon rippileirillä ja voisin suoraan sanoa, että tämä upposi sinne perusleirien joukkoon. Yksi asia tai oikeastaan kysymys leiriltä jäi kuitenkin mieleen ja siinä meni pasmat sekaisin itsekullakin itseään uskoviksi tituleeraavilla. Kysymys kuului näin:

Onko Jumala sinulle tärkeämpi, kuin oma perheesi?

Niin. Mitäs tähän sanoisit? Vastasin tähän jotain siihen malliin, että Jumalalla on valta antaa ja ottaa ja Hän on jokaiselle sellaisen lähipiirin suonut, kuin on takoitettu ja Hän ottaa pois ihmisiä ympäriltämme, niin kuin tarkoitettu on. Jumala on siellä kaiken yläpuolella ja minä elän täällä tätä elämää sillälailla, kuin Jumala minulle suo.

Kuollut Jumala-suhde vai kuollut perhe? Vaikka kuinka kauheata onkin miettiä itseäni yksinäni ilman isää, äitiä ja veljeäni, on silti helppo luottaa Jumalan huolenpitoon. Hän kyllä pitää heistäkin huolta. Kuitenkin jokainen meistä täällä on yksilö ja jokainen ajattelee asioita omalla tavallaan. Jos joku läheiseni ei halua uskoa mihinkään, en voi sille mitään. Surullista ajatella miten sitten joskus, kun aika täällä päättyy, tiet eroavat joidenkin osalta.

Onneksi meidän ei tarvitse valita Jumalan ja läheisten välillä vaan voimme nauttia toistemme läsnäolosta niin kauan kuin on tarkoitettu. Tehkäämme siis toisillemme niin kuin tahtoisimme toisten tekevän meille. Eiks jeh!

Hello!

Minä vaihdoin uuden vuoden kunniaksi vähän värimaailmaa ja taustakuvaa. Muutoksia tuli myös noihin tekstin alla oleviin "näpäytys" vaihtoehtoihin. Laitoin sinne tollasen facebook tyylisen tykkään-vaihtoehdon. Päivän sana-laatikkoa yritin muuttaa vähän paremmaksi, mutta se on aika vaikeeta, enkä jaksa siihen niin keskittyä. Jonkin sortin teemaa-laatikon poistin, kun ei sille oikein käyttöä ole ollut.

Toivomuksia ja parannusehdotuksia saa esittää ja niitä voidaan toteuttaa, niin ulkoasun kuin muiden asioiden suhteen. En muista mainitsinko silloin kun laiton blogin näkymään myös erilaisissa kännykkäsovelluksissa (siis ruksasin jonkun ruudun et pitäs näkyä, jonkinlainen versio myös kännykässä), mutta niin kuitenkin viime vuonna tein.

Tällaisilla eväillä tähän vuotteen. Hyvää uutta vuotta kaikille ja katsellaan mihin suuntaan blogi tänä vuonna kulkee.