Ajattelin naputella piiitkästä pitkästä aikaa ajatuksiani tänne. Erosin tosiaan kirkosta tuossa muutama kuukausi sitten. Olen käynyt keskusteluja eri ihmisten kanssa tästä aiheesta, mutta ajattelin nostaa tämän asian esille myös tässä blogissa. Aiheena siis kirkosta eroaminen ja homous.
Miksi erosin kirkosta? Erosin protestiksi. Päättämättömyys, on mielipide sekin. Sen sijaan, että pienet paikallisseurakunnat toimisivat omillaan, suuri kattojärjestö päättää lähes kaikesta ja kattojärjestö tulee mielestäni noin 5-10 vuotta jäljessä siitä, missä Suomi ja maailma tällä hetkellä menevät. Olen huomannut, että eroni on saanut tuttavapiirissäni positiivisia muutoksia aikaan. Ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan homoutta enemmän. Se, mikä on kirkon mielipide ja suhtautuminen homoihin on minulle itselleni tärkeä asia.
Hain erollani enemmän huomiota. Kyllä, erosin samassa rytäkässä kuin monet muut ns. Ylen homoillan jälkeen eronneet. Itse en homoiltaa koskaan nähnyt, mutta mitä nyt lehdistä olen Päivi Räsäsen linjauksia lukenut ja tutustunut Kristillisdemokraattien linjauksiin puolueena, en voi olla kaikista asioista samaa mieltä. Tässä illassa ihmiset ottivat Räsäsen kommentit kirkon mielipiteinä. Itse otin omalla tavallani myös, vaikka tiesinkin, että ne ovat Päivi Räsäsen omia kommentteja. Tämä eroaalto nosti kuitenkin homo-asian pinnalle. Mitä enemmän eroaa, sitä enemmän huomioarvoa tämä itselleni tärkeä asia saa.
Kirkosta eroamisessani on taustalla monia asioita, mutta haluan antaa viestin siitä, että kirkon pitäisi puolustaa ihmisiä ja kaikkien ihmisten tasa-arvoista oikeutta täyteen elämään Jumalan luomina ihmisinä. Nykyinen kirkko ei sitä mielestäni tee. Olisi erittäin hienoa, jos se tekisi. Tämä on kuitenkin sellainen asia, joka on mielestäni kristillisen uskon ydintä. Mikä on kirkon ihmiskuva ja ihmiskäsitys? Tämä on sellainen kysymys, jonka haluaisin heittää kirkolle kysymyksenä.
Useita päiviä ja tunteja tämä eroprosessini kuitenkin vei ja eroakirkosta.fi -sivustolla kävin useita kertoja. Muistan illan, jolloin erosin kirkosta. Olin täyttänyt tietoni lomakkeeseen ja hiireni oli lähetä-nappulan kohdalla… Mitä tehdä? Facebookissa keskustelu velloi hienosti ja argumentteja tuli suuntaan, jos toiseenkin. Päätin kuitenkin erota ja tulla samalla hetkellä ns. ”kaapista ulos” seurakuntapiireille. Säälittävintä tässä on se, että muut (perhe, muut ystävät ym.) tämän jo tiesivät. Mielestäni NMB-yhtyeen Maski-kappale on se, joka parhaiten kuvaa tuota hetkeä. Suosittelen kuuntelemaan tämän kappaleen.
Voisinko liittyä takaisin kirkkoon? En ainakaan tällä hetkellä. En vain voi kuulua yhteisöön, joka ei tiedä mitä kanssani tekisi. On erittäin raskasta elää roolia, jota joudun nyt elämään. Osa ajaa minut heti helvettiin, osa toivottaa tervetulleeksi… Kirkkoon kuulumattomana olen puolueeton – en ole mitään kirkolle, mutta olen silti tärkeä Jumalalle ja minut on pelastettu. Tapelkaa keskenänne, minulla itselläni on selvät sävelet. Tätä samaa ajatusta haluan olla jakamassa ihmisille. Vaikka kirkko tappelisi, Sinä olet Jumalalle silti tärkeä.
Mielestäni on mielenkiintoista, että Helsingin seudulla liberaalit jäävät kirkkoon ja konservatiivit eroavat kirkosta. Maaseudulla se on päinvastoin! Onko ev.lut. kirkkona jotenkin erilainen eri paikkakunnilla? Mihin kirkko on nykyisin menossa? Hajaantuuko kirkko pieniin ryppäisiin ja omiin kirkkokuntiinsa vai tuleeko ev.lut. pysymään suurena ja toimivana?
Minä lähden uskossani aina liikenteeseen rakkaudesta. Jumala on rakkaus. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Mt. 7:12). Jeesus on asetellut nuo sanat niin hyvin, että en paremmin itse osaisi. Itse katson ja tulkitsen asiat siten, että mikä tahansa Raamatun säädös voidaan katsoa ei-sitovaksi, jos se ei toteuta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Tietysti Raamattua voidaan tulkita myös siten, että osa käskyistä on aikaansa sidottuja ja osa ei. Tällöin oikean eettisen toiminnan määrä se, mikä toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta kussakin tilanteessa. Eli osa niistä, jotka periaatteessa hyväksyvät tämän etiikan ovat juuri sitä mieltä, että homoseksuaaleja koskeva kielto on muuttumaton. Mutta tämä perustelu ei nouse suoraan Raamatusta, vaan on tulkisijan (ko. henkilö) tai hänen seurakuntansa/uskonyhteisönsä valinta. En tulkitse Raamattua kirjaimellisesti – en vain pysty siihen, koska se olisi mielestäni ristiriitaista.
Eurajoen seurakuntaan on minun aikanani kuulunut kolme HLBT-ihmisiin lukeutuvaa ihmistä. Miksi nämä ihmiset ovat eronneet Eurajoen seurakunnasta? Voin vain puhua omasta puolestani, mutta itse en kokenut olevani tervetullut. Koska olen taistelija, niin en aio luovuttaa, vaan haluan ajaa muutosta. Muutosta siihen suuntaan, että jokainen on tervetullut ja jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Tähän haluan myös kommentoida, että minulla ei ole ollut lapsuudessani minkäänlaisia traumoja. Yhdelläkään homolla, lesbolla tai bi-seksuaalilla, jonka tunnen, ei ole ollut tällaisia traumoja myöskään. Olen itse vahvasti sitä mieltä, jota suurin osa tutkimuksista tänäpäivänä on, että homoseksuaalisuus johtuu geeneistä. Geenejäni en pysty muuttamaan ja itseäni en ala kieltämään. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Haluan jakaa kanssanne erään tositarinan Tongalta helmikuulta 2011. Tongalla ollessani sukeltamassa pienellä saarella nimeltään 'Eua toisena sukelluspäivänä sukellusohjaajani/kouluttajani alkoi jauhamaan minulle aivan puskista, että: "Timo se oli ihan oikein erota kirkosta." Tämä noin 50-vuotias mies antoi tulla asioita itsestäni ja asioita, joita olin ja olen päässäni pyöritellyt, rukoillut ja ties millä poppakonsteilla yrittänyt selvittää. Kouluttaja ei puheensa jälkeen oikein itsekään tiennyt, että miksi hän moisia nyt minulle alkoi jauhamaan. Tuli kuulemma voin sellainen olo, että nyt hän antaa tulla. Kyseinen kouluttaja on itse eronnut kirkosta jo vuosia sitten, mutta uskovaiseksi hän silti itsensä lukee ja kokee. Kouluttaja erosi, koska ei jaksanut katsoa ja kuunnella kun kirkko ja kirkot sotivat ja riitelevät keskenään. Jeesus ja usko jäivät taka-alalle ja kärpäsistä tehtiin isompia kuin härkäsiä. Itse olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä mies alkoi siis aivan puskista jauhamaan minulle näitä asioita ja itse katsoin H. Moilasena vierestä, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. Hänen minulle kertomiaan asioita pyörittelen edelleen päässäni, enkä oikein tiedä, että mitä mieltä tässä pitäisi olla. Johdatuksen makua…
What would Jesus do? Hieno kysymys, mutta vastausta en tiedä.
Musiikin ollessa lähellä sydäntäni haluan jakaa kanssanne kappaleen. En tätä biisiä netistä löytänyt mistään… Pohdin että laittaisin tämän kappaleen itse jakoon, mutta liekö tuo olla tekijänoikeuksien rikkomista… Tässä kuitenkin urli kappaleeseen: http://tinyurl.com/46apu6r Kappale on saatavissa tästä urlista 17.3 asti (en ole varma Uuden-Seelannin vaiko Suomen aikaa, mutta tuolloin tuon kappaleen poistan jaosta). Tuon kappaleen voi imuttaa salasanalla: blogi (käyttäkää sitä pientä download nappia)
Tämä kappale antoi minulle innostuksen naputtaa tänne blogiin tästä aiheesta. En välitä enää, mitä musta sanotaan… Harvoin olen edes välittänyt. Nykyinen kirkko kuitenkin sammuttaa kynttilääni, näin kuvainnollisesti sanottuna.
Bass’n Helen - En välitä
Täyttää pinnallisuus maiseman
Ei kukaan tunnu huomaavan
Vakan alle jäänyttä kynttilää
Niin mauton suola maailman
Sammuu liekki palavan
Valitutkin yllättää
Miksi nostaisin ääneni?
Miksi värjäisin nimeni?
EN VÄLITÄ ENÄÄ MITÄ MUSTA SANOTAAN
EN VÄLITÄ ENÄÄ
VIELÄ JOSSAIN ELÄÄ ITU RISTIN SANOMAN
SE VOIMAA KERÄÄ
Tuhkaa päälleen valelee
Puhujat taas hiljaisina
Sanomatta sanaakaan
Imee sielun koneistoon
Yksikätinen maailma
Pyöritä, voita miljoona
Tässä oli tuhtia tavaraa ja paljon. Mielestäni se, että eroaako kirkosta vai jääkö siihen, ei pitäis luokitella ihmisiä lokeroihin "hyväksytään" ja "ei hyväksytä". Jumalakin käskee rakastamaan kaikkia eikä kääntämään selkäänsä kenellekään. Kirkon puljukin on täynnä monenmoisia ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin, vaikka ei tietyt kirkon ihmiset hyväksyisikään, se ei tarkoita etteikö Jumala hyväksyisi. Kirkon perimmäisenä tarkoituksena on käsittääkseni Jumalan palvelus paikka ja Jumalan sanan levittämisen paikka. Ihan tavallisen ihmisen turvapaikka. Miksi tämä turvapaikka sitte ei kumminkaan hyväksy kaikkia ja kaikenmoisia? Ja kysehän on nyt kumminkin vaan siitä seksuaalisesta suuntautumisesta, joka on kuitenkin pieni asia yhteiskunnalle niiden murhien ja muiden skandaalien rinnalla. Ja tämänhän pitäisi kuulua vain ihmiselle itselleen, ei muille.
VastaaPoistaTuo Tonga tarina mielestäni osoitti todella hyvin juuri sen, että Jumala ei katso kirkkoon kuulumista tai kuulumattomuutta, vaan sen sydämen uskon, jonka pitäisi edelleen olla se tärkein. Mnuun pualestan kaik saava ol mitä ova, kuha antta vaa muitte elää ja nautti täst maailmast. Tääki o vaa yhe piene ihmise miälpide. Ei sen suuremppi.
Tosiaan, aika tuhtia tavaraa.
VastaaPoistaOn kieltämättä mielenkiintoista nähdä, mitä Suomen ev.lut. kirkolle tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tapahtuu. Siinä missä katolisella kirkolla on yksi selkeä johtaja ja ortodokseilla selkeästi seurakuntakeskeinen, alueittain paljonkin eroava tapa toimia, meillä toimintamalli on jotain tältä väliltä. Ja se synnyttää kovaakin keskustelua tuolla jossain päättävissä elimissä, kun mielipiteitä on monia, ei ole ketään, joka sanoisi aamen, mutta konsensus siltikin pitäisi löytää.
Mutta oikeastaan nämä suuret kysymykset, joita kirkossa on viimeisen 10 vuoden aikana käsitelty: abortti, eutanasia ja homous (miksei myös naispappeus muutaman vuosikymmenen takaa), ovat sellaisia, joihin ei yhtä ja ainoaa totuutta ihmismieli löydä. Maailma kun on monivärinen, ei mustavalkoinen.
Linkki poistettu toiminnasta.
VastaaPoistaThaimou. Tekstisi oli mielenkiintoinen. On harvinaista kuulla hlbt-vähemmistöön kuuluvan henkilön mielipidettä myös uskonnolliselta kannalta. Harvoin nimittäin tällaisai kuulee. Rohkeaa ja kannustavaa.
VastaaPoistaHaluaisinkin kuulla vielä lisää pohdintaa (jos ei siis mene liian henkilökohtaiselle tasolle). Mieleeni jäi esimerkiksi kysymys siitä, kuinka uskovaiset ystäväsi ovat sinuun suhtautuneet ? Sanoit ettet tuntenut itseäsi tervettulleeksi seurakuntaan. Osaatko tarkemmin kertoa mikset? Oliko ilmapiiri myös omassa seurakunnassasi liian suvaitsematon? Onko suuntautumisesi haitannut toimimista seurakunnassasi? Tai oletko kokenut sen takia syrjintää?
Tai onko yleensäkään helppo uskoa, jos jokaisesta kirkon "tuutista" tunnutaan suoltavan vain negatiivista hlbt-kuvaa? Eikö sinua oteta "uskovaisten piirissä" vakavasti? Tunnerko ehkä, että suuntautumisesi tekee sinusta huonomman uskovan? Onko huonompi myös silloin, kun ei enää kuulu kirkkoon?
Onko seksuaalisuutesi kertominen ystäville tai seurakuntalaisille ollut helppoa? Miltä se sinusta tuntui? Ehkä perheesi tai sukusikin on uskovainen, sitä en tiedä, mutta jos näin on, onko asian kertominen heille ollut vaikeampaa. Vai oletko jättänyt kertomatta? Entä eropäätöksesi, miten siihen suhtauduttiin?
Anteeksi henkilökohatiset kysymykset. Pakko ei ole vastata jos siltä tuntuu. Toivoisin kuitenkin jonkinlaista pohdintaa tästä - juuri sinulta. Kyselen siksi, että täälläkin painiskellaan samojen kysymysten parissa. Kiitos kaunis!
Jape
Mitä mieltä Nuotasta?
VastaaPoistaOlipas siinä kysymyslistaa...
VastaaPoistaKuinka uskovaiset ystäväsi ovat sinuun suhtautuneet?
-Melkolailla vaihtelevasti. Osa toivottaa tervetulleeksi, mutta ainahan sitä joku lähettää minut alakertaan. Olisi väärin sanoa, etten välittäisi tai minua ei kiinnostaisi - totta kai minua kiinnostaa! Osa jengistä on ollut melko nuivaa, mutta väliäkö hällä.
Sanoit ettet tuntenut itseäsi tervettulleeksi seurakuntaan. Osaatko tarkemmin kertoa mikset? Oliko ilmapiiri myös omassa seurakunnassasi liian suvaitsematon?
-Olen tarpeeksi kauan pienessä piirissä pyörinyt ja asenteet ovat melko selkeästi esiin myös tulleet. Sanoisin, että seurakuntani on melko suvaitsevainen. Ei tietenkään kaikki, mutta yleisesti ottaen. Pohdin vain kysymystä, että miksi kuulun ja liikuin sellaisissa piireissä, jotka eivät minua hyväksy ja halveksivat minua? Ajattelin kuitenkin yrittää lähentää HLBT-ihmisiä ja seurakuntaa. Meitä kun tällä pallolla melkoinen läjä kuitenkin pyörii.
Onko suuntautumisesi haitannut toimimista seurakunnassasi? Tai oletko kokenut sen takia syrjintää?
-Erosin protestiksi eli kyllähän se haittasi. Olen nyt Uudessa-Seelannissa (ollut jo 7 kuukautta), joten en osaa oikein sanoa, miten asiat Suomen päässä tulevat olemaan. Keittyykö keittimessä minulle enää kahvia vai täytyykö ostaa omat pikakahvit - hard to say. Päällepäin ja ulospäin jokainen voi olla mitä tahansa, mutta omana itsenään oleminen on haastavaa. Itse ajattelin yrittää. Onhan se aikamoinen läppä, jos suuntautumiseni vaikuttaisi jotenkin siihen, että kuinka minuun suhtaudutaan. Mielestäni kun olen kuitenkin se sama ihminen, joka olen ollut ennenkin. Vain se, että olenko kiinnostunut miehistä vai naisista on muuttunut - Big deal?
Tai onko yleensäkään helppo uskoa, jos jokaisesta kirkon "tuutista" tunnutaan suoltavan vain negatiivista hlbt-kuvaa?
-Uskoni ja kirkon hlbt-kuva ovat minulle kaksi asiaa. Minulla on selvät sävelet yläkerran kanssa. Kirkko ei ole usko. Kirkko on uskovien yhteisö.
Jatkuu seuraavassa kommentissa.
Eikö sinua oteta "uskovaisten piirissä" vakavasti?
VastaaPoista-Onko minua koskaan edes otettu vakavasti. Olen huumorimiehiä... Uskoisin kuitenkin, että minut on otettu vakavasti ja otetaan vakavasti jatkossakin. En näkisi siinä mitään muutosta.
Tunnerko ehkä, että suuntautumisesi tekee sinusta huonomman uskovan? Onko huonompi myös silloin, kun ei enää kuulu kirkkoon?
-Ei se minusta huonoa uskovaista tee. Jokaisella on omat murheensa ja taakkansa kannettavanaan. Itse tiedän missä menen ja minulla on omat mielipiteeni, kuten kaikilla. Kirkkoon saa kuulua, jos siltä tuntuu. Se, että kuuluu kirkkoon ei kuitenkaan vie vielä taivaaseen. Turha sanoa, että olen maksanut kirkollisveroa ym. Usko Jeesukseen vie taivaaseen - ei teot, kuulumiset, mielipiteet tms.
Onko seksuaalisuutesi kertominen ystäville tai seurakuntalaisille ollut helppoa? Miltä se sinusta tuntui?
-Hauskinta tässähän on se, että perheeni, monet ystävät ym. tämän asian tiesivät jo vuosia ennen. Totta kai on vaikeaa tulla "kaapista ulos" sellaisille ihmisille, jotka sinut lähettävät helvettiin ja pitävät suorastaan kasana paskaa. Olen kuitenkin saanut myös paljon positiivista palautetta ja "kannustusta" myös srk-piireiltä kaapista ulostuloni johdosta. Joillekin asia saattoi olla raju, että olen homo, mutta toiset siitä srk:ssa viis veisaavat. Kuten sanottua, ihmisenä en ole muuttunut sitten lainkaan.
Ehkä perheesi tai sukusikin on uskovainen, sitä en tiedä, mutta jos näin on, onko asian kertominen heille ollut vaikeampaa. Vai oletko jättänyt kertomatta?
-Perheeni ja sukuni eivät ole uskovaisia. Tietysti yksittäiset henkilöt ovat, mutta muuten ei. Saan olla perheessäni ihan mitä olen. Kaikki tässä omaa elämäänsä elävät. Eli kyllä he tietävät. Kaffetta ja pullaa ja toisinaan jopa ruokaa saan edelleen :). Olen kuitenkin melkolailla yksinäinen susi, että menen, tulen ja pyörin siellä sun täällä. Nomad.
Entä eropäätöksesi, miten siihen suhtauduttiin?
-Pidettiin loukkauksena, ihmeteltiin... Kyseltiin syitä ym. Siksi kirjoitinkin tämän tekstin, jotta saa jokainen mennä täältä ihan itse lukemaan.
Mitä mieltä Nuotasta?
-Nuotta-lehteä käytän yleensä vessapaperina. On siellä joskus jotain hyvää, mutta nauroin kyseiselle lehdelle jo vuosia sitten, kun totesivat OMG-lyhenteen käytön synniksi. Myös muita mahtavia esimerkkejä löytyy. Liian konservatiivi minun makuuni, mut hyviä haastatteluja on kyllä. Kukin valitkoon oman tiensä, minä seuraan sydämeni ääntä.
Tässä näin nopeahko vastaus Nelsonin kirjastosta. Heitä toki omia pohdintojasi tänne. Olisi mielenkiintoista lukea, jahka ehdin ja nettiin taas joskus pääsen.
Rohkeeta Timotheus! Arvostan sitä. Kuten jo täällä jossain aikaisemmin olen sanonut, sama se oletko homo, puutarhuri, poliisi, lihava, laiha, viiksekäs tai mitä vaan, jokainen meistä on sidottuna Jumalan armoon. Jokainen ihminen tekee syntiä ja siitä ei irti pääse, muutoin kuin uskon ja armon avulla. Armo on tarkoitettu jokaikiselle ja jokainen meistä, joka Jeesukseen elämäänsä vastaanottaa on saava ikuisen elämän taivaassa. Siis JOKAINEN.
VastaaPoistaVaikka en aina ihan tyytyväinen ole kirkon toimintaan on siitä eroaminen minulle absurdi ajatus. Toisaalta minulla asia on aivan eri, sillä olen saanut kirkkoon kuulumisellani tukea ja turvaa, sekä ennen kaikkea apua synnistä erossa pysymiseen. On tietenkin mainittava, että minähän olenkin vain tylsä hetero, joten siinäpä varmaankin syy tähän.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen kirkkoon tuleva on otettava avosylin vastaan riippumatta seksuaalisuudesta tai ihan mistä vain muista ominaisuuksista. On hienoa, että ihmiset eivät vain taivu tuulessa vaan yrittävät saada muutosta aikaan. Olkoonkin sitten vaikutuskeinona kirkosta eroaminen. Kuitenkin minua huolestuttaa se, miten käy Suomen ev.lut. kirkolle.
Suuret massaeroamiset vievät rutkasti uskottavuutta ja auktoriteettia kirkolta, kun se jo ennenkin on ollut kansan keskuudessa kovin negatiivisessa valossa. Ihan vaan pohtimiseksi heitän; Mitä jos Suomen ev.lut. kirkko katoaisi kokonaan Suomesta? Missä silloin voisi kuulla Jumalan sanaa ja olla myös varma, että se tulee Jumalasta? Keneltä uskaltaisi pyytää sielunhoitoa? Älkääkä nyt käsittäkö väärin. En tietenkään tuomitse ketään kirkosta eronnutta enkä syytä valtion uskonnon tappamisesta, ei, vaan ihan ajatusleikkinä.
Tässä koko keitoksessa on mietittävä kaikkia aineksia. Päivi Räsäsen kommentit eivät edusta kaikkien kirkon jäsenten mielipidettä. Kirkon päättävät elimet (jotka ymmärtääkseni suurimmaksi osaksi vastustavat homoseksuaaleja) eivät muodosta kirkkoa yksinään vaan seurakunnan jäsenet ovat kirkon kulmakivet. Itseäni ärsyttää se miten tämän jupakan aikana jotkut ovat minulta kovasti tivanneet, että miksi minä kuulun vielä kirkkoon ja leimaavat minut heti joksikin homovihaajaksi, mitä en ole. Minusta tehdään suvaitsematon paskiainen.
Miksi siis itse olen päättänyt jäädä kirkkoon? Because olen ottanut ns. tehtäväkseni kertoa populalle, että uskova on ihminen siinä missä muutkin eikä vain tuomitseva tiukkapipo. Noh, ainakin suurin osa. Tässä tähtään myös siihen, että homous on osa ihmistä, eikä sairaus. Yhteenvetona siis: Sama se oletko hetero vai homo, usko on aina usko. Jeesus sanoo, minä olen tie totuus ja elämä. Kirkon päättäjät eivät valitse taivaaseen pääsijöitä.
Tässä "tehtävässäni" kirkko voi toimia suurena apuna ja on jo toiminutkin. Ensimmäisen elokuvani ensi-ilta on 5.5. ja kippaskappas aiheena nuoren papin ja kanttorin rakkaus. Virtain seurakunta suurimpana sponssina. Heterojuttu tällä kertaa, mutta onhan tässä tulevaisuus aikaa, eiks jeh. Jollakin sitä on aloitettava.
Jokaisesta seurakunnasta löytyy aina populaa, jotka eivät jaa mielipiteitä "Räsästen" kanssa. Uskon, että tämä popula voi halutessaan kyllä vähintäänkin saada silmiä avatuksi, jos ei sitten muuta. On vaikeaa pitää sekä kirkon, että seksuaalivähemmistön puolta. Ymmärrys tulee lopulta Jumalalta.
Jopas oli sekavaa taas, mut hope you got the point.
VastaaPoistaKomeeta tekstiä molemmilta tovereilta.
VastaaPoistaRaamatussa puhutaan vertauskuvallisesti seurakunnasta ruumiina, jonka pää on Kristus, sekä Kristuksen morsiammena. Sen takia tuntuu itsestäni hassulta, melkeinpä jotenkin pelottavalta se, että joillakin ei ole minkäänlaista seurakuntaa.
Tietysti Suomen ev.lut. kirkko on todella järjestäytynyt organisaatio tarkkoine jäsenlistoineen. Ainakin maailmalla on herätysliikkeitä ja pieniä seurakuntia, joilla ei listoja ole; seurakuntaan voi kuulua, vaikka nimellisesti ei minkään seurakunnan jäsen olisikaan.
Ja Nuotta... noh, se on konservatiivinen lehti. Hienoa, jos joku rukouksella saa apua seksuaalisuutensa kanssa taistelemiseen. Pitääkö asiasta tehdä valtakunnallinen mediatapahtuma? Ehkä ei. Toisaalta, pitääkö se tyrmätä suunnilleen harhaoppisuutena? Ehkä ei. Patenttiratkaisua kun ei ole oikeastaan mihinkään yksilöä vaivaavaan ongelmaan. Se, mikä yhdellä toimii, ei toisella välttämättä toimikaan. Ja päinvastoin.
Ja näin ajatuksena: Jos Jumala on kaikkivoipa, mikään ei ole silloin mahdotonta. Jos Jumalan asiaa edistää se, että homoseksuaali muuttuu heteroksi (tai miksei päinvastoinkin), miksi niin ei tapahtuisi?
Ja toisaalta, jos Jumala ei olisi kaikkivoipa, eihän se silloin mikään Jumala olisi.
Ja sen verran tässä nyt omaa sielunelämääni avaan, että itse nostan helposti esille vastakkaisen mielipiteen, jos toinen yrittää omalla mielipiteillään jyrätä toisin ajattelevan.
Välillä tämä tapa/asenne on lahja, kun saa ihmiset laajentamaan näköalaansa ja ymmärtämään toisin ajattelevan kannan, välillä suorastaan kirous, kun sanomisiani pidetään myös ehdottomina mielipiteinäni.
Mutta tosiaan, samassa veneessä kristityt soutavat, oli sitä sitten katolinen tai helluntailainen, musta tai valkoinen, homo tai hetero.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin päätän tämän sillisalaattini.
-Hän-joka-on-liian-laiska-kirjautuakseen-sisälle-