Noh, Sanni tuolla jossain aiemmin vähän puhuikin rakkaudesta, sieltä voi lukea alustukseksi 1.Kor.13-tulkinnan, siihen en nyt tällä kertaa koske, tai ainakin yritän olla koskematta.
Tuossa männävuonna eräällä leirillä mieleenpainuvasti kaksi isoa miestä, minä ja Jouni, jaoimme iltahartaudessa viisauttamme niinkin äijämäisestä aiheesta kuin ”rakkaus”. Mistään pinkeistä pilvilinnoista ei sentään juttua väännetty, mutta siltikin tuo ilta jäi itselleni mieleen koomisen puhuttelevassa mielessä. Vähän samaan tapaan, kun pidän hyvällä tapaa hauskana sellaisia gospelbändejä, joissa isot karvaiset miehet laulelee Jeesuksesta, koruttomasti, ilman ylimääräistä koristelua.
Tuosta illasta asti mieltäni on enenevissä määrin painanut rakkauden ongelma. Kärsimystähän on pidetty kristinuskossa suurimpana ongelmana halki vuosisatojen, mutta nykyisessä, individualistisessa maailmassa, rakkaudesta on tullut ongelma. Ja sitäkös tämä Hemmo on päänsä sisällä pyöritellyt.
Lopullinen niitti tämän tekstin kirjoittamiselle tuli, kun tv7:lta tuli ennen joulua vanhan ameriikkalaisen sedän ohjelmaa, jossa puhuttiin jostain Raamatun rakkautta käsittelevästä kohdasta, ja siinä käsiteltiin pieni hetki kreikan kielen ”rakkaus” -sanoja.
Suomenkieli on siinä mielessä köyhä, että siitä löytyy vain yksi ”rakkaus” -sana, jolla on monta merkitystä. Tämän seurauksena Raamatusta saa, etenkin niin halutessaan, helposti väärän kuvan, kun siellä puhutaan rakkaudesta. Esimerkiksi kreikan kielessä rakkautta kuvaavia sanoja on useita; epithumia (suomenkielen vastine olisi aika lähellä sanaa ”himo”), storge (käytetään yleensä kuvaamaan perheenjäsenten välistä rakkautta, esiintyy myös Raamatussa), eros (seksuaalinen, romanttinen rakkaus), phileo (ihmisten välinen rakkaus, ystävyys). Mutta Uudessa Testamentissa, kun puhutaan rakkaudesta, käytetään useimmin sanaa ”agape” (myös tuossa korinttilaiskirjeen kohdassa), jolla tarkoitetaan Jumalan rakkautta.
Noh, Jumalan rakkauhan on täydellistä, ja se käy parhaiten ilmi ristiinnaulitussa, ylösnousseessa Vapahtajassa, eikä sitä tällainen pieni ihmislapsi voi mitenkään täysin ymmärtää, ei lähimainkaan.
Mutta mitenkä on meidän ihmisten rakkauden laita? Millaista oikeastaan on ihmisten välinen rakkaus? Tai oikeastaan millaista sen parhaimmillaan pitäisi olla?
Fakta on, että ihmisen rakkaus toista ihmistä kohtaan on aina, näin väitän, jossakin määrin itsekästä. Odotetaan vastarakkautta, tunnustusta, jotakin myös itselle. Väittävät, että kaikkein lähimmäs pyyteetöntä rakkautta pääsee äidin ja vauvan välinen tunneside. Mutta mitä vanhemmaksi vauva kasvaa, sen itsekkäämmäksi tuokin suhde muuttuu.
Aina joskus kuulee vanhemman perustelevan rakkauttaan lasta kohtaan sillä, ettei millään tavoin kurita/rankaise lastaan. Rakastaa niin paljon, ettei halua vähääkään tuottaa mielipahaa lapselleen. Noh, Raamattu opettaa, että silloin, kun lapsi tekee tyhmyyksiä, rangaistus on paikallaan. Ja vertaapa Raamattu Jumalaakin isään, joka kurittaa rakastamaansa ihmislasta tarvittaessa.
Veljiä, ystäviä, sukulaisia, kanssaeläjiä ja lähimmäisiä Raamattu kehottaa tarpeen vaatiessa nuhtelemaan. Ei ilman syytä, ei haukkumaan, eikä syyllistämään, mutta jos tarve vaatii, nuhtelemaan nimenomaan rakkaudella. Ja vastavuoroisesti pitää myös osata ottaa nuhtelut vastaan, kun itse on toiminut väärin. Kuten eräs maineikas äijäbändi tämän kiteyttää: ”Jos sinulla on ystäviä, ne kyllä välittää. Sanoo suoraan, jos teet tyhmyyksiä, se on vastuu lähimmäisestä”. Paremmin en itse asiaa osaisi muotoilla.
Miksi sitten mielestäni rakkaudesta on tullut kristinuskossa ongelma?
Individualismi sinänsä on hyvä asia. Jokainen on yksilö, oman itsensä herra. Mutta nykyinen maailmankuva on suorastaan ääri-individualistinen. Ryhmille ei ole sijaa. Ryhmiin ei haluta sitoutua. Minä teen, mitä haluan. Minä kannan myös siitä vastuun. Minua pitää kuunnella. Minä olen oikeassa, turha väittää muuta. Ja tähän kulttuuriin ihmiset kasvattavat lapsensa, rakkauden nimessä. Saat tehdä mitä tahansa, minä en kerro sinulle, mikä on oikein, mikä väärin. Minä en toimi roolimallina. Saat itse löytää tiesi tässä maailmassa. Minä kannan vastuun itsestäni, sinä itsestäsi. En minä sinua moiti, jos teet väärin, virheistä oppii (mutta miten oppii, jos kukaan ei sano, että nyt toimit tyhmästi?).
Ja jos vanhemmat kohtelevat näin lapsiaan, tilanne on vielä pahempi muissa ihmissuhteissa. Ja jos joku meneekin nuhtelemaan toista, kertomaan, että nyt et toimi ihan oikein, saa todennäköisesti näpeilleen. Mikä sinä olet minua neuvomaan? Teen, niin kuin itse haluan. Ja näin me toimimme rakkauden nimissä.
Jos/kun rakkaus perustuu siihen, että jokainen saa tehdä mitä vain, kunhan nyt ei maan lakeja rikota hirveän paljon, kyse ei ole enää rakkaudesta ja sen suomasta vapaudesta, vaan välinpitämättömyydestä. Oikeastaan ongelmana ei siis ole rakkaus, vaan käsitys siitä, mitä rakkaus on. Rakkaus kun ei ole pelkästään niitä iloisia asioita, juhlia ja pinkkejä pilvilinnoja, vaan se sisältää myös sen toisen puolen: sääntöjä ja niiden rikkomuksista seuraavia nuhteluita.
Kyllä kyllä aika tanakkaa tavaraa Hemmon tuutista jälleen putkahtaa. Ja runosuoni kukkii :D No mutta aivan totta, ihmisen rakkaus toista ihmistä kohtaan ei koskaan voi olla täydellinen, ainoastaan Jumalan rakkaus voi. Selkeesti tätä tekstiä on mietitty ja tutkittu asiaa. Tulipa tuosta mieleen tuttuakin tutumpi sanonta, se joka vitsaa säästää, ei lastaan rakasta. Eräällä tavalla tuo on totta, sillä rajojen asettaminen lapselle luo turvallisuutta ja se osoittaa rakkautta. Itse minut on kasvatettu kurissa ja nuhteessa, enkä koe olevani laiminlyöty, päinvastoin, minua on rakastettu.
VastaaPoistaNäin myös Jumalaa ajatellaan rakastavana ja kurittavana isänä, joka asettaa lapselleen rajat joiden sisällä hänen on turvallista pööpöillä ympäriinsä.
Nykymaailmassa on moni muukin asia kuin tuo rakkaus-juttu ihan vinksallaan, mutta hyvä kun otit tuon roolimalli-jutun esille. Nimittäin monetkaan vanhemmat eivät älyä sitä, että vaikka he yrittävät kasvattaa lastaan rakkaudella itsenäisiksi otuksiksi ja että heidän pitää kaikki oppia kantapään kautta, niin yleensä silti he antavat väkisinkin jotain esimerkkiä lapsilleen. Ja tätä esimerkkiä he sitten seuraavat paremman tiedon puutteessa. Ja sen seurauksia näemme monesti kun menemme esimerkiksi koulujen pihoille välituntisin. Ei niin kivaa katseltavaa ainakaan minun mielestäni.
Olet siis täysin oikeassa tässä hommassa, rakkaus ei tosiaan ole pelkkää lepertelyä, vaan siihen sisältyy lupaus huolehtimisesta ja rajoista.
Pitää nyt lisätä vähän.. Iski ihan valtava turhaumus kun teen koulutehtävää. Täällä puhutaan tasan samasta asiasta kuin hemmo, rajojen asettamisesta ja rakkaudesta, lähinnä ihmisten välisestä. Ja tuli vastaan myös sellainen, että erään äidin kokemus oli etä töissä törmäsi ja joutui hakemaan täysin vieraan kahdeksanvuotiaan lapsen kaupungilta, aivan umpikännissä. Tämä herätti hivenen taas tarkastelemaan nyky-yhteiskuntaa ja totesin että se on läpimätä!!!! Näissä turhautumisen ja ärsyyntymisen ja hyvin sekalaisten tunteiden seassa uiskentelee jonsikki.. Ah koulu on joskus kivaa
VastaaPoistaPuhutaan nyt vähän "kuriositeettina" Jumalan ja ihmisen välisestä rakkaudestakin, josta Hemmo melkoisena kreikan taitajana;) nuo erilaiset rakkauden termit mainitsikin.
VastaaPoistaJoh. 21:15-19 saattaa ihmetyttää, miksi Jeesus kysyy kolmesti, rakastaako Pietari häntä. Pietari oli kieltänyt Jeesuksen kolmesti, samaten hän sai kolmesti mahdollisuuden tunnustaa rakastavansa tätä. Kuten nykyisestä käännöksestä ilmeneekin, Jeesus kysyy jakeissa 15 ja 16, rakastaako Johannes tätä (agapee). Jakeessa 17 hän ei enää kysy rakastaako Johannes tätä, vaan onko hän tälle tärkeä/ pitääkö hän tätä ystävänä? Tähän Johannes vastasi, että Jeesus oli tämän kaveri. Hän ei siis pystynyt vastaamaan rakastavansa Jeesusta pyyteettömästi. Varmaan olitte tän jutun monta kertaa kuulleetkin, mutta tuli nyt mieleen;)
Komeata tekstivä! Tuli hyvään saumaan tämä.
VastaaPoistaPohdiskelen tässä, että hartauksissa sun muissa seurustelurasteissa sitä on niin fiksua ja omaa paljon sanottavaa ihmisten välisestä rakkaudesta. Sitten sattuukin omalle kohdalle seurustelusuhde ja huomaa, että Tohtori Pillin ohjeet vaan tuntuvat murenevan. Kun on tunteet pelissä, ei välttämättä osaa toimia kylmän järkevästi.
Kahden erilaisen ajatusmaailman kohtaamispaikalla on äärimmäisen vaihteleva sää.