Kuten kaikki todennäköisimmin ovat huomanneet, tuossa ehti vuosikin jo vaihtua. Kaunis oli sää ja toivottavasti kaikilla oli mukava vuodenvaihdos. Uusi vuosi on kuin lupa alkaa alusta, miettiä viime vuoden kämmäyksiä ja onnistumisia ja luoda uudet tavoitteet ja unelmat. Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet.. Vuosi ei ole pitkä aika, riippuu tietty näkökulmasta, mutta siinäkin ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä. Joidenkin elämä voi muuttua sekunnissa, joidenkin kuukaudessa tai vuodessa. Kuitenkin, meillä on taas vuosi aikaa tehdä, kokeilla, katua ja onnistua. Kukaan muu ei tiedä päiviemme pituutta lopulta kuin Jumala, joten nautitaan tästä hetkestä, tulevasta vuodesta ja etenkin uusista mahdollisuuksista ja kauniista talvipäivistä!
Näin jälleen pätkä Jonskin tajunnanvirtaa, jonka myötä toivon kaikille oikein siunattua ja lupsakasta uutta vuotta 2011!! :D
Löysin bloginne täältä blogiviidakosta vasta äskettäin. Selailin kirjoituksianne läpi. Blogi on mielenkiintoinen ja pohdinnat varsinkin homoseksuaalisuudesta olivat todella mukaansa tempaavia.
VastaaPoistaNäin uudenvuoden kunniaksi rohkenenkin esittää teille pyynnön. Toivoisin nimittäin kovasti pohdintoja ystävyydestä, hyvästä ja huonosta sellaisesta...ystävyyden suhteesta uskoon...ystävällisyydestä... ja sen sellaisesta.
Itse elän kummallisessa tilanteessa. Ystäväpiirini on pirstoutumassa. Ystäväpiirissämme puhutaan pahaa seläntakana yhdestä siihen kuuluvasta ja hänet jätetään usein myös kutsumatta tapahtumiin, joihin hänet aina ennen kutsuttiin. Hänen kanssaan ei kukaan enää ole.
Minä en luovu tästä ystävästäni...vaikka muut painostaisivatkin. Tämä saa vain miettimään ystävyyssuhteita...ja sitä kuinka pinnallisiksi ne nykymaailmassa ovat menneet...vai onko näin kenties ollut aina. Kuinka ystävyydellä tavoitellaan jotakin aivan muuta, mitä uskoa saattaisi... cooliutta, sisäpiirintietoja tai jopa toisen loukkaamista.
Kaiken tulisi kuitenkin olla lähtöisin rakkaudesta...rakkauden/ystävyyden tulisi olla pyytteetöntä, eikä odottaa "hyvyydelleen" vastinetta; mainetta tai salaisuuksia.
Tai kuinka minun ystäväporukassani on muututtu yhtäkkiä niin käsittämättömän "pahoiksi" ja ilkeiksi...kateudesta, siitä syystä ettei kyseistä "ystävää"ja hänen "cooliuttaan" ja sisäpiirintietojaan enää tarvittukkaan...tai muuttuiko hänen ulkonäkönsä? Miksi tällaiset asiat edes vaikuttaisivat? Eikö ystävyydessä ole kyse pyytteettömästä rakkaudesta...antamisesta ja saamisesta?
Onko uskonto/raamattu antanut kantaansa ystävieni toiminnalle...hylkäämiselle ja selkäntakana puhumiselle...selkään puukottamiselle. Olenko minä sivustaseuraajana yhtä syyllinen kuin hekin?
Tämä kuullostaa varmaan typerältä ja pikkumaiselta pohdiskelulta...mutta elämäntilanteessani joudun pohtimaan juuri näitä asioita..haluaisin selvittää ne ennen kesäloman ja ensimmäisen lukiovuoden alkua...
Maria