Sattumalta juuri näin joulun alla papin mielen täyttää kysymys: onko saarna kriisissä? Joulun alla tätä kysymystä tulisi varmasti muutenkin pohdittua, koska saarnan pyrkii tekemään tavallista paremmin. Kuitenkin itsenäisyyspäivän jälkeen saarnojen laatu on noussut valokeilaan, ja puheen opettajat ovat väittäneet niitä suorastaan ala-arvoisiksi.
Myös viimeisimmässä Kotimaa-lehden numerossa saivat saarnat paljon palstatilaa. Erityisesti siellä kehotettiin valmistautumaan nyt erityisen hyvin saarnoihin ja pyrkimään asettumaan kuulijan asemaan. Eräs kolumnisti kertoi lähteneensä kerran pois kirkosta, kun pappi oli kritisoinut materialistista joulua. Hänen mielestään enää tässä vaiheessa ei olisi kaupallisuutta ja suuria lahjamääriä tullut kritisoida, kun monet olivat niitä juuri menossa avaamaan. En ole ajatellut aattona kritisoida kaupallisuutta. Kuitenkin suoraan puhumisessa ovat omat hyvät puolensa. En nimittäin tiedä, kuinka montaa muuta saarnaa tuo kolumnistikaan muisti yhtä hyvin kuin tuota, minkä kesken hän poisti.
Kotimaa-lehden innoittamana mietin kysymystä: millaiset ovat hyviä kuulemiani saarnoja? Mieleeni ei ensinnäkään noussut yhtään saarnaa yli muiden. Kuitenkin hyvä saarna on sellainen, minkä jaksaa kuunnella. Siinä ei siis ole liian teologista pohdiskelua. Hyvä saarna kuitenkin osoittaa myös monipuolista ajattelua, ja pystyy tuomaan tutustakin kohdasta esille uusia asioita.
Mitä mieltä olette? Millainen on hyvä saarna? Mitä asioita hyvässä joulusaarnassa käsiteltäisiin?
Henk.koht. ärsyttää sellaiset pitkät saarnat,joissa on monta ns.loppua. Moneen kohtaan saarna voisi loppua, mutta aina se vaan jatkuu. Kuitenkin ihminen pystyy keskittymään vain tietyn aikaa, varsinkin jos asia ei ole niin sydäntä lähellä.
VastaaPoistaJouluna (niin kuin muulloinkin) voisi korostaa Rakkautta.
Jouluaatto on käsittääkseni se päivä vuodesta jolloin kirkoissa on ylivoimaisesti eniten ihmisiä kerralla. Ajattelisin, että silloin on otollinen hetki saarnata niin, että kirkkoväki tuntee olonsa tervetulleeksi, eikä kadu päätöstään lähteä kirkkoon. Jos jouluna joutuu kuuntelemaan ankeaa tai syyllistävää saarnaa, lähtee varmasti pahantuulisena pois, eikä tee mieli tulla ihan heti uudestaan. Mutta jos saarna on hyvä ja lämminhenkinen, joku saattaa tulla käväisemään joskus toistekin.
VastaaPoistaItse en tykkää saarnoista joissa puhutaan vain siitä, kuinka joulu on nykyään niin kaupallinen ja kiireinen ja miten meidän pitäisi pysähtyä ja hiljentyä ja muistella, mistä joulusta oikeasti on kyse. Ne puheet on kuultu moneen kertaan. Ja ymmärrän hyvin Ilkan mainitsemaa kolumnistia, joka otti hatkat kesken kaupallisuutta kritisoivan saarnan. Länsimaissa joulu nyt vaan on kaupallinen, eikä sitä enää tässä vaiheessa voi juuri mihinkään muuttaa. Eikä välttämättä tarvitsekaan.
Tässä vaiheessa mieleen tulee yksi viime vuoden joulusaarna, josta tykkäsin tosi paljon. Olen tietty vähän puolueellinen, koska saarnaja oli (kröhöm) äitini. Äiti kertoi El Salvadorissa sijaitsevasta Toivon talosta, jossa hän ja muutama muu senioripastori (lue: vanhus) olivat poikenneet työmatkansa aikana pari kuukautta aiemmin. Toivon talossa asui apua tarvitsevia ihmisiä, lähinnä orpolapsia ja turvapaikkaa tarvitsevia naisia ja heidän lapsiaan. Talossa oli ollut pienoikokoinen jouluseimiasetelma, jossa Joosefin ja Marian ja Jeesuksen ympärillä oli ollut kaikenlaista kansaa barbeista ja joulupukeista aina torvisoittokuntaan saakka. Seimi oli niin räikeä ja koristeellinen, ettei ydinkolmikkoa ollut aina ihan helppo edes löytää kaiken tavaran seasta. Talossa asuvat lapset siis leikkivät jatkuvasti seimiasetelmalla, ja toivat siihen kaikenlaisia löytämiään leluja.
Pointti oli siinä, että sen sijaan, että valittaisimme joulukiireestä ja lahjojen ostamiseen kuluvasta ajasta ja rahasta, voisimme olla kiitollisia siitä, että Suomessa lapset paitsi saavat jouluna leluja, myös tietävät, mitä niillä tehdään. El Salvadorin Toivon talossa lapsia opetetaan ensimmäiseksi leikkimään. Orvot ja katulapset ympäri maailmaa elävät niin kovaa elämää, etteivät he tiedä, mitä leluilla tehdään, tai miten leikitään. Siksi räikeästi koristeltu jouluseimi ei ole merkki siitä, että joulun alkuperäinen sanoma unohtuisi ihmisiltä, vaan se kertoo lapsista, jotka elävät ja leikkivät huolettomasti niin kuin lasten kuuluu. Siispä jokainen leikkivä lapsi on lahja, myös se naapurin ärsyttävä pentu, joka karjuu koko jouluviikon paketoitujen lahjojensa perään. Joulunhan pitäisi olla nimenomaan ilon juhla, sillä meitä pelastamaanhan Jeesus tänne tuli.
Alkuperäinen saarna oli tietty paljon parempi ja monipuolisempi kuin tuo meikäläisen tönkkö tiivistelmä, mutta toivottavasti tajusitte siitä edes jotain. :D Joka tapauksessa ajattelisin, että jouluna on hyvä tarjota erilaisia näkökulmia tuttuihin asioihin kansantajuisella tavalla kritisoimatta kuulijoita tai heidän elämäntapojaan. Ja yhdyn Sannin mielipiteeseen siitä, että liian pitkät saarnat alkaa aina kyllästyttää.
Kiitokset kommenteista! Mutta mikä on pitkä saarna? Lisäksi kaipaisin kommenttejanne siitä, onko saarna mielestänne kriisissä, ja missä tämä kriisi näkyy?
VastaaPoista"hän ja muutama muu senioripastori (lue: vanhus)".. et kai aiska pidä äitiäsi wanhana? :D
VastaaPoistaNiin, joulu on tosiaan se aika vuodesta, kun ihmisiä kirkossa riittää. Ja kaupallisuudesta ja joulun todellisen merkityksen painottamisesta saarnaa iso osa pastormiähistä. Eikä se väärin ole, mutta jos vuodesta toiseen saman aiheen ympärille rakentaa saarnan niin...
Tavallaan joulu on myös hyvä aika "myydä" kristinuskon perussanomaa (ei se kustantamo) perussuomalaiselle (ei se puolue), laiskalle kirkkokansalle. Jutella Jeesuksen tarkoituksesta syntiselle ihmiselle ja avata evankeliumin ilosanomaa pelastuksesta.
Jouluun liittyy myös vahvasti ajatus rauhasta. Oman rauhani minä teille annan, sanoi Partasetä jo aikanaan. Ja maailma kun on täynnä kurjuutta ja köyhyyttä ja sotaa, jouluna on hyvä vähempiosaisia ja kärsineitä immeisten muistaa. *Viittaus Aiskan tekstiin kirkkoherra Känän joulusaarnasta*. Ja tietysti saarnaajan omat asiaanliittyvät kokemukset ovat hyvä pohja. *viittaa taas*
Saarnan pituus on verrannollista saarnan mielenkiintoisuuteen. Joskus 10minuutinkin jaarittelu on tappavan pitkä aika, mutta olenpa kuunnellut yli puolen tunnin mittaisia saarnoja tylsistymättä lainkaan. Riippuu kertojasta, aiheesta ja kuuliasta. Normi kirkkokansa jaksaa kuunnella sen 15minuuttia ehkä.
Onko saarna kriisissä? Vaikea kysymys. Hyvin srk-keskeinen kysymys. Eurajoella ei mielestäni ole. Ei myöskään Hervannassa. Puhujat osaavat jutella mielenkiintoisesti, ovat ymmärrettäviä ja ainakin minä olen pysynyt tyytyväisenä. Mielestäni turhan suurta yleistystä, että saarna olisi kriisissä. Saarna on kuitenkin aina saarnaajan oma juttu.
-Hemmo-