Päät räjähtelevät. Asioita kärjistetään ja liioitellaan, jotta saataisiin korostettua ja kiillotettua omaa näkökulmaa. Ihmiset pilkkaavat toisiaan. Väkivalta on sallittu kommunikointimuoto. Jokainen ihminen on viimeisen päälle suvaitsevainen, kun suvaitaan vain omasta mielestään oikeita asioita. Asiat ovat yksiselitteisiä ja elämä mustavalkoista.
Rippikoulutyössä on jännittävää seurata kaikki asiat maailmassa tietäviä aikuisia 15-vuotiaita. Siinä vaiheessa elämää ihminen tietää kaiken tarpeellisen. Hän osaa jo erottaa hyvän ja dorkan. Hän on kykenevä ilmaisemaan täydelliseksi hiotun mielipiteensä loistavien argumenttien saattelemana. Keskiverto 15-vuotias pystyy, kykenee, osaa ja tietää.
Todellisuudessa 15-vuotiaalla on valtavat sosiaaliset paineet. Ei saa olla nolo. Ei saa pukeutua nolosti. Ei saa osallistua noloihin leikkeihin, koska ne ovat lasten juttuja. Ei saa sanoa nolosti. Parempi on, kun ei edes ajattele nolosti. Tämä osoittautuu ongelmalliseksi, kun rippileirillä pyritään antamaan mahdollisuus ajatella totutusta toisenlaista maailmankatsomusta. ”No voi lol joku Jeesus.”
Joitakuita kiinnostaa oikeasti ja sen haistaa kauas, mutta nämä jotkut eivät välttämättä uskalla lähteä niin ”noloon” juttuun mukaan. Parempi siis ottaa asenteeksi jo valmiiksi, että kaikki on kukkupuhetta. Korkeasti koulutetut papit ovat kaikki tyhmiä uskiksia. Jeesustelu on niin eilispäivää. Hyvä, ettei tarvitse olla nolo!
Tämä kaikki on normaalia 15-vuotiaalle, mutta onko se sitä myös aikuisille?
Aikuisilla tuntuu menevän koko uskonasiatouhu vielä naurettavampaan suuntaan puolin ja toisin. Ollaan kuin hiekkalaatikolla. Kaikki osapuolet vuoronperään koettavat hajottaa toistensa hiekkakakkuja, paiskia kissankakkaa vastapuolen silmille ja huutaa lopuksi, ettei enää aio leikkiä noin tyhmien ihmisten kanssa. Tätä tapahtuu kaikkialla. Niin suuret kuin pienet ihmiset liittyvät kakuntallojiin. On järjestäytynyttä kakanheittotoimintaa. ”Maailmassa olisi rauha, jos vaan kaikkien näkemys tästä pallosta olisi täysin samanlainen kuin minulla.”
Jokaisella ihmisellä on omasta mielestään paras elämänkatsomus. Minulla on omani, pääministerillä omansa ja poplaulajalla on myös ihan omanlaisensa. Keskustelen mielelläni asioista, mutta riitelemään en halua ruveta, sillä hyötyä siitä tuskin on. En voi silti sanoa, että olisin itsekään tässä asiassa millään tavalla täydellinen. Yritän silti parhaani mukaan arvostaa toisia ihmisiä ja heidän näkemyksiään.
Ehkä nämä asiat ovat vaan ihmiselle niin tärkeitä ja pyhiä, ettei niistä voi keskustella asiallisesti. Tulenarka väittelynaihe. Minä odottelen jo innolla uusia hiekkalaatikoita, joille voin mennä hieromaan rauhaa yhtä hienostunein keinoin kuin kaikki muutkin. Ihminen ei vaan koskaan opi, vaikka parempaan pyrkisikin.
