Pohdintoja täälläpäässä

Tänään koin hyvin mietityttävän asian. Ei mikään mullistava eikä hurja juttu, mutta sellasen, et kouluun kävellessäni, edessäni käveli eräs mummo. Hiljaa hän hipsutteli eteenpäin rollaattorinsa avulla. Erittäin herttaisesti minut huomattuaan hän hymyili, otti esiin kirkuvan neonvihreän post-it-muistilapun ja liimasi sen liikennemerkkitolppaan ennen kuin kääntyi risteyksestä kerrostaloalueen pihalle.
Kun sitten kävin lukemassa tämän lapun mitä siinä luki, siinä oli siistillä kaunokirjoituksella sinisellä tussilla kirjoitettu: Jeesus on Herra.
Tämä lappu aluksi hämmensi, sitten piti jäädä oikein lukemaan tätä lappua uudestaan ja uudestaan. Jotenkin se sykähdytti. Tuollainen koruton, yksinkertainen lappunen vain yhdessä tolpassa. Olihan sitä sitte pakko katsella ympärilleen että onko mummeli liimaillut tällaisia lappuja muuallekin mutta ei. Niitä lappuja oli vain yksi.

Tämä lappunen pisti oikein miettimään. Siitä tuli ensinnäkin tosi hyvä mieli, mutta samalla vähän surullisenhaikea olo. Nimittäin ilahduin siitä, että mummeli jaksaa vielä yrittää ja jakaa tätä sanomaa muillekin, ei varsinaisen paasauksen ja hyökkäyksen muodossa, vaan aivan vaatimattoman lappusen muodossa vain yhdessä liikennetolpassa. Oma mieli tuli haikeaksi, koska suhteeni Jumalaan on vähän.. No sanoisinko että mutkikas.

Yleensä olen tottunut katselemaan niitä huolella tehtyjä, painokkaita flyereitä tai monimutkaisia ja melkein hyökkääviä mainoksia tuolla katujen varsilla ja valotolpissa. Hyvää tarkoitusta ne antavat, mutta eiväthän ne tehoa. En usko, että katujen mainokset voisivat ketään järisyttävästi herättää, korkeintaan ne voivat aiheuttaa ajatuksen uhraamisen ajatukselle ja sehän on hyvä kuitenkin. Asenteeni on ehkä turhan pessimistinen tämän suhteen. Mutta tämä mummelin lappunen oli aito. Mielestäni se ei ollut hyökkäävä, ei painostava, ei sellainen että nytonpakkotehdäsitäjasitä vaan ihan yksinkertaisesti se ydin: Jeesus on Herra. Mun kirjotus tänään on hyvin sekava, yhtä sekava kuin on päänikin mutta toivottavasti joku nappaa ajatuksen päästä kiinni. Jos nappaa, niin kertokaa mullekki, et mäki voin napata.. Takasin siihen mummeliin. Se oli tosi ihana. Tai siis oikeesti harvat mummelit on kivoja. No en mä jaksa nyt mummeleistakaa puhua sen enempää. Vaaaan siitä lapusta! Se oli tosi semmone koruton mut yksinkertane. Se ei vaatinu mitää. Se vaa latasi tosiasiat pöytään ja jätti loput oman harkinnan varaan. Kun useissa jutuissa (en tietenkään yleistä...) hoidetaan ajattelu ihmisten puolesta ja taotaan suoraan että mitä seuraavaksi pitää tehdä. Tuo lappunen, tavallinen pieni mummelin yritys, saattaa herättää jonkinasteista mielenkiintoa... Tai sitten ei.. No asiaa se ainakin oli!!!

"Jumala pitää huolen hulluistaan..."