Alunperin minun piti kirjoittaa siitä, ilmestyikö Jeesus ylösnousseena veljilleen. Tämä kysymys alkoi erityisesti askarruttaa minua, kun olen valmistanut hiljaisen viikon opetusta huomiseksi. (Mitähän siitäkin tulee??) En kuitenkaan löytänyt Raamatusta niitä kohtia, joihin minun piti perustaa tekstini, joten kirjoitan sitten tästä toiseksi kiinnostavammasta aiheesta;)
Joh. 19: 5-7: "Niin Jeesus tuli purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!" 6 Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään." 7Juutalaiset vastasivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika."
Pyydän kiinnittämään huomionne erityisesti seitsemänteen jakeeseen: Minkä lain kohdan perusteella Jeesus on ansainnut kuolemantuomion?
Ymmärrän, että itsensä väittäminen "jumalan pojaksi" on asia, joka koskee ensimmäistä käskyä. Voiko tämä todella olla Jumala, vai "pitääkö meidän toista odottaman". Israelissa oli esiintynyt valemessiaita, eikä itsensä väittäminen "jumalan pojaksi" näin ollen ollut aivan tavatonta. Juutalaiset olivat varmasti joutuneet miettimään sitä, mitä itseään "jumalan pojiksi" väittäville tulisi tehdä.
Minun pitää tunnustaa, että Vanhan testamentin tuntemukseni on luvattoman kehnoa, mutten muista, missä siellä olisi ollut käsky tappaa "jumalan pojat". Ainakin nykyään ensimmäistä käskyä tulkitaan niin, ettemme saa pitää itsellämme muita jumalia. Meitä ei kuitenkaan käsketä hävittää "jumalia". Jos joku hullu kuvittelee olevansa jumala, niin ohjaamme hänet ennemmin mielisairaalaan kuin "kivitämme kuoliaaksi".
Sitä paitsi eiväthän juutalaiset voineet toimeenpanna kuolemantuomiota. Näin ollen nämä lait olisivat olleet toisiaan vastaan. Ovatko käskymme ehkäpä sittenkin vastakkaisia vai mistä oikein on kysymys?
En oleta mitään äärettömän suurta Israelin historian ja talmudin (juutalainen lakikokoelma) hallintaa, vaan toivon villejäkin veikkauksia;)
Löysin itse vastauksen kysymykseeni Tuomo Lindgrenin blogista.
VastaaPoistaHänelle siis kiitokset tästä:"Puhuin jumalanpilkasta siksi, koska Juutalaisten ”kirkkoruhtinaiden” syytös Jeesusta vastaan oli se, että hän on väittänyt olevansa Jumalan Poika. He sanoivat, että lain mukaan hän ansaitsee kuoleman. Laki johon he viittasivat on luultavasti kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 24
”Vie rienaaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kuulivat hänen sanansa pankoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. Sano israelilaisille: Jokaisen joka herjaa Jumalaansa, on kannettava vastuu synnistään. Se joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon”.
Mutta edelleenkin ongelmaksi jää kaikki ne valemessiaat, joita ei kivitetty. En usko, että fariseuksia kiinnostivat kaikki hullut, jotka itseään jumaliksi väittivät. Vaikka Mooseksen laki määrääkin tapettaviksi kaikki Jumalan pilkkaajat, se tuskin oli fariseusten todellinen syy. Pikemminkin tekosyy, johon vedoten he saivat Jeesuksen raivattua pois tieltä.
VastaaPoistaPohdiskelin tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että todellinen laki, joka laittoi fariseukset tappamaan Jeesuksen löytyi heidän sydämistään. Se oli se lakihenkisyyden kahle, joka esti näitä ihmisiä näkemästä Jumalan Poikaa. Se oli itsekkyys, joka sai heidät ajamaan omia etujaan ja pönkittämään asemaansa hengellisinä auktoriteeteinä, joka Jeesuksen tähden joutui uhatuksi. Se oli synnin laki, joka oli tullut heille totuutta rakkaammaksi.
Tällasia pohdintoja sunnuntai-illan ratoksi tällaiselta epä-teologilta ;)
Hienoa Illi, että kirjoitit pohdintojasi!
VastaaPoistaNyt kun saa pohtia ni annanpa mennä...
VastaaPoistaMä lähdin pohtimaan asiaa enemmän poliittisesta näkökulmasta; heppu, joka pidetään odotettuna Messiaana, Voideltuna Israelin kuninkaana, alkaa saada suuria massoja puolelleen, niin siinä on Roomalaisella hallintovallalla lievästi paineita saada mies päiviltä, ennen kuin viesti tällaisesta hepusta kiirii keisarin korviin saakka.
Ja sen lisäksi, kuten Illi sanoi, Jeesus varmasti aiheutti fariseuksille vähän samanlaisen tilanteen; opetti eri tavalla kuin he, ja sai silti massoja puolelleen.
Ja suurella todennäköisyydellä maallinen ja hengellinen regimentti kävivät keskustelua siitä, millä tavoin tällainen este saataisiin pois edestä. Ja lopultahan tuo kansan massa "ristiinnaulitse"-huutoineen tuomitsi Jeesuksen, eivät fariseukset tai kansan päämiehet.
Eikä kukaan, ei yksikään, noussut Jeesusta puolustamaan. Hyvä opetus siitä, että kukin itse Jeesuksen ristille on huutanut, vaikka olisi kuinka uskova; enpä minä ainakaan voi väittää, että olisin tuon ajan Israelissa, tuossa tilanteessa, uskaltanut nousta Jeesusta puolustamaan. Vaikka sitä on tässä ja nyt helppo sanoa, että "kyllähän mää aina pirän evankeliumista kii" jne., mutta ihminen on heikko. Jos ei Pietarista ollut siihen, niin ei olisi minustakaan.
Että tällasta tänään.