Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
On tää gyl melkosta tuhtia tavarraa. gyl ai oikke se näi o. Hienosti jouluevankeliumi tuotu kansankielelle :D:D rupesin oikeenn tossa miettiin jouluperinteitä. ja niistä kirkollinen on ainoostaa joulukirkko ja metsäkirkko. hassua. ku niinki iso juhla ja sen pääidea hukkuu ihan muuhal muun kaiken kaman alle...
VastaaPoistaKo engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs... Ah! Aivan loistava. Tää o hauska.
VastaaPoistaTuohon jonsikin kommenttiin pitää sanoa, että niinhän se menee. Jotkut ei edes siellä kirkossa käy.
VastaaPoistaPakko myöntää... Mä en koskaan jaksanu lukea tota kokonaan. xD Kieli ei taivu.
VastaaPoistaMut tuo on kyllä niin totta. Eikä me olla käyty edes kirkossa yleensä. Itte tässä nyt kunnostautunu siihenkin. Sillon tietenkin ollaan oltu kun merkkejä kerättiin. xD Ja metsäkirkoon tutustuin viimevuonna. Hassua miten se maailma muuttuu ja alkaa tärkeät asiat pudota kelkasta.
Mut rakkaus on yleensä läsnä jouluna.
Se oli just sillon ku toi keisari Augustus anto sellasen orderin, et hela jengin tarttee alkaa bungaa ny veroi. Tää oli eka verojuitsu ja se sattu ku sellanen karju ku Quirinius oli Syyrias bomtsikana. Ja joka tyyppi dalsi omaan stadiinsa, et sen nimi voitais skrivaa verobrujuihin. Siks toi Josis kans läks steppailee Galileasta Nasaretin stadista tonne Juudeaan, Daavidin stadiin Beetlehemiin. Josis kuulu Daavidin sukulössiin. Se otti messiin Marian, kenen kans se styylas vakkaristi. Maria oli paksuna.
VastaaPoistaTsiigakkaas tätä. Näi meil stadis.
hahah iha stadi slangil täytty tomneki viänttä. xD jeps ei mekää siel kirkos oo käyty ennenku mä ripeilt pääsi eikä senkää jälkee heti. iha vaa pari viimist vuot olla siel käyt. metsäkirkko o aina ollu perus vaiks lapsen on vaa ain inhonnu sitä kylmässä tönöttämistä... mut nysse o kivvaa!
VastaaPoista