Pieni pala festareita kaikille niille jotka eivät sinne eksyneet ja niille, jotka siellä olivat voivat korjata kaikki virheeni täältä.
Itseäni syvästi kosketti australialaisen Michael Parkerin puhe lauantaina. Parker puhui Jumalan olemassa olosta. Asia joka mieleeni jäi, oli lausahdus: Jumala ei ole kaikkialla. Parker puhui kuinka Jumala ei ole kaikkialla, vaan Jeesukseen uskovien ihmisten sydämissä. Ainakin minulle nousi suuria hämmästyksiä tästä väitteestä. Jotenkin on itse vuosien varrella oppinut että Jumala on kaikkialla ja kaikessa. Mutta Parker väitti toisin. Ei Jumala ole perheriidoissa tai väkivallassa. Ei Jumala ole tyhjässä Turku-hallissa. Jumala oli täydessä Turku-hallissa, joka oli täynnä Jumalaan uskovia nuoria. Siellä Jumala oli. Jumala on aina meidän mukanamme minne me menemmekin. Meidän pitää kantaa Jumalaa mukanamme, jotta sellaiset, joilla Jeesus ei vielä ole sydämessä, saisivat nähdä Jumalan rakkauden meissä. Aloin pienessä päässäni miettiä, että ehkä niin on. Miksi Jumala olisin paholaisen palvelijoiden tekemisissä? Kuitenkaan en aivan tätä vielä ymmärrä.
Festareiden aikana sai oppia paljon uutta. K-18 seminaarissa, jonne eksyimme, puhuttiin sitoutumisesta. Suurista muistiin panoistani voisin jotain tähän poimia. Aluksi Gal. 5:1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Puhumassa oli mm. Opkon Helsingin osaston Soile Haverinen. Jonka otsikkona oli ”Kestävällä pohjalla”. Piti miettiä, että millaisiin asioihin sitä itse oikein sitoutuu: Kouluun, työhön, harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön, kunto-ohjelmaa, elämän kumppaneihin,ystäviin, seurakuntaan… Ja mitkä niistä oikeasti ovat tärkeitä. Koska ihminen on syntinen, joka haluaisi olla suurempi kuin oikeasti on. Ihminen halusi nousta Jumalan paikalle(tästä oli sellanen hieno kuva mitä en aatellu piirtää). Ihminen ei osaa olla ihminen ihmisen paikalla. Kuitenkin Jumala valitsi sitoutumisen. Jumala sitoutui ihmiseen, omaan luomukseensa. 2. Tim. 2:11–13 (kts. 13) Jumalan asenne ihmistä kohtaan ei muutu. Armo ei muutu yhtikäs miksikään. Se on ja pysyy. Mikä tässä on tärkeetä, ihmisen oma asenne Jumalaan voi muuttua. Miten rakkaus sitten voi pakottaa? 2. Kor. 5:14–15 Kristuksen rakkaus muuttaa ihmisen, josta johtuu että tämä pakottaminen muuttuu kiitollisuudeksi. Rakkaus on elämän peruste, Paavalin rukous Ef. 3:16-19 (17). Rakenna elämäsi Kristuksen varaan, Kol. 2:6-7. Elämän pohja ei löydy ihmisestä itsestään.
Tässä vähän mitä minä opin festareilta. Paljon asiaa ja tässä on vain pieni hipaisu. Nähtiinhän siellä myös The Rain yhtyeen päätöskeikka, joka osoitti, kuinka ihminen voisi toimia. Vaikka bändillä menee hyvin, niin pysähtyy kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Tietenkin fani toivoo, että bändi voisi vielä jatkaa, mutta se taitaa nyt olla Jumalan käsissä.
Tästä aasinsiltana mikä mm. sain minut itkemään. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeelliset. Yksi ihminen kuoli 25 vuotta sitten, jotta 11 000 nuorta saisi tänä päivänä viettää upeaa viikonloppua Jumalan kanssa. Maata näkyvissä festarit ovat olemassa, koska yksi Jeesukseen uskova poika kuoli sydänkohtaukseen. Ystävät järjestivät vähän erilaisen muistotilaisuuden, joka jatkui ja jatkui, joka vuosi tähän päivään asti. Yksi elämä päättyi, jotta moni voisi alkaa.
Jos Jumala suo, Maata Näkyvissä festarit järjestetään ensi vuonna teemalla: Minä rakastan sinua.
Vielä olisi ajatuksia, mutta taidan ne nyt jättää ja antaa tilaa teidän muiden mietteille. Yhden lausahduksen kyllä keksin itkiessäni: "Tämä tyttö saa itkeä ihan niin kauan kunnes maailmanloppu tulee".
Kiitos, Sanni tästä. Kiva kuulla festareitten antia :)
VastaaPoistaVarsinkin nuo Michael Parkerin ajatukset kuulostaa mielenkiintoisilta. En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa noin, mutta tuo kuulostaa järkeenkäyvältä. Tietenkään yksikään ihminen ei voi (käsittääkseni) määritellä, missä Kaikkivaltias Jumala on ja missä ei ole, mutta se on varmasti totta, että Jumala tahtoo näyttäytyä ja toimia erityisesti meidän uskovien kautta. Ei kai Jeesus muuten kutsuisi meitä maailman valoksi ja suolaksi (Matt.5:13-16). Uskon, että Jumala PYSTYISI olemaan ja toimimaan missä ja milloin vain, mutta Hän HALUAA käyttää meitä pieniä ihmisiä ja toimia meissä ja meidän kauttamme. Ehkäpä se juuri on paras konsti puhutella ei-uskovia. Tai sitten se on meidän takiamme, jotta tuntisimme olevamme merkityksellisiä (kuten postia pappi Jaakobille -leffassa). No, kuka tietää, joka tapauksessa se kaikki on Jumalan suurta viisautta ja armoa.
Tuota sitoutumista olen viimeisen vuoden aikana miettinyt myös. Minusta tuntuu, että nykyihmisen on vaikea sitoutua mihinkään kun elämä on niin hektistä ja ympärillä tapahtuu niin monenlaista. Tämä näkyy mm. siinä, että leireille ja tapahtumiin ilmoittaudutaan viime tipassa tai päivää ennen päätetäänkin olla tulematta. Ja en väitä, että olisin itse mitenkään parempi tässä asiassa. Kumpa vain voisin sitoutua edes yhteen asiaan kunnolla! Raamattu sanoo: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt.6:33) Tämä on henkilökohtainen sitoutumishaasteeni. Tahdon sitoutua Jumalaan ja Hänen tahtoonsa ja luottaa, että muu seuraa sitten ajallaan. Siinä on opettelemista koko elämän ajaksi...
Tämmössiä mietteitä lauantai-iltapäivään.
Hei kertokaahan muutkin, mitä jäi käteen festareista! (Tai mahdollisesti jostain muusta :D)
Näinpä, näinpä... Sanni aika hyvin purki sen mitä festareilta jäi mieleen (oli tuo alternative pommisuojakin muuten ihan cool paikka).
VastaaPoistaJa tiettävästi yksikään festareilla ollut nuori (tai wanha) ei H1N1:een ole menehtynyt, joten elämäkin hymyilee.
Parkerin ajatukset kyllä sai pienet aivoni mietteliäisiksi; tuohan on periaatteessa eriävä näkökulma siihen, mitä ainakin mulle on riparilla opetettu. Noh, otinpa sitten käyttööni noista pienistä aivoista sen pienen pienen Raamatun tuntemisen osa-alueen, ja aloin pohtia.
Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä parissakin kohdassa (luvuissa 3 ja 6) sanotaan, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli. "Ettekö tiedä,... että Jumalan Henki asuu teissä." Jumalalla siis on "paikka" ihmisessä, ja varmasti Hän tätä "paikkaa" käyttää hyväksi ja toimii ihmisten kautta.
[Off topic; pohdin myös, että tämän(kö) takia Jumala toimii välillä myös sellaisten ihmisten kautta, jotke aivät itse edes usko(?)].
Raamatussa sanotaan, että Jumalalle kaikki on mahdollista (eihän Hän muuten olisi Jumala), mutta mitäpä hyötyä siitä olisi Jumalalle, jos Hän yksikseen pienessä tyhjässä Turku-hallissa olisi?
Noh, eräskin Jussi selitti eräällä festareilla julkaistulla DVD:llä olleensa Englannissa Hillsongin jumalanpalveluksessa. Siellä oli pappi tai mikälie alkanut saarnata; Jumala voi toimia vain ihmisten kautta.
Ja niinhän se on. Jumalan suuruutta on nähtävissä metsissä, järvissä, eläimissä, jokapuolella luomakuntaa, je ne ovat parhaimmillaan hyvinkin puhuttelevia ja uskoa vahvistavia asioita elämässä. Mutta eivät ne toimi. Roomalaiskirjeessä sanotaan, että usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Mutta kuinka kukaan voisi kuulla, jos joku ei puhuisi? Tarvitaan siis sekä opetusta, että sanaa (eli Raamatua). [muistakaa siis seurakuntayhteys, köhköh].
Toki Jumalalla on mahdollisuus puhua ihmiselle suoraan tai lähettää enkeleitään puhumaan ihmisille (tai tehdä mitä tahansa). Mutta harvapa tällaista saa kokea.
Sitoutumisesta tossa jo paljon olikin asiaa edellä, joten siihen en sen enempää nyt lisää, kun tästä muutenkin tuli aika pitkä vuodatus.
Mutta noin niinku yleisenä kehotuksena jok´ ikiselle; muistakaa se seurakuntayhteys. :D