Kun kerran joulu on tässä kuussa teemana, ajattelin, että sen kunniaksi voisin kutsua kaikki halukkaat tässä jonain joulukuisena iltana katsomaan Matkalla Beetlehemiin -leffaa. Mahdollisesti joku viikonloppuilta vois olla paras.
tiistai 24. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Maata näkyvissä 2009
Pieni pala festareita kaikille niille jotka eivät sinne eksyneet ja niille, jotka siellä olivat voivat korjata kaikki virheeni täältä.
Itseäni syvästi kosketti australialaisen Michael Parkerin puhe lauantaina. Parker puhui Jumalan olemassa olosta. Asia joka mieleeni jäi, oli lausahdus: Jumala ei ole kaikkialla. Parker puhui kuinka Jumala ei ole kaikkialla, vaan Jeesukseen uskovien ihmisten sydämissä. Ainakin minulle nousi suuria hämmästyksiä tästä väitteestä. Jotenkin on itse vuosien varrella oppinut että Jumala on kaikkialla ja kaikessa. Mutta Parker väitti toisin. Ei Jumala ole perheriidoissa tai väkivallassa. Ei Jumala ole tyhjässä Turku-hallissa. Jumala oli täydessä Turku-hallissa, joka oli täynnä Jumalaan uskovia nuoria. Siellä Jumala oli. Jumala on aina meidän mukanamme minne me menemmekin. Meidän pitää kantaa Jumalaa mukanamme, jotta sellaiset, joilla Jeesus ei vielä ole sydämessä, saisivat nähdä Jumalan rakkauden meissä. Aloin pienessä päässäni miettiä, että ehkä niin on. Miksi Jumala olisin paholaisen palvelijoiden tekemisissä? Kuitenkaan en aivan tätä vielä ymmärrä.
Festareiden aikana sai oppia paljon uutta. K-18 seminaarissa, jonne eksyimme, puhuttiin sitoutumisesta. Suurista muistiin panoistani voisin jotain tähän poimia. Aluksi Gal. 5:1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Puhumassa oli mm. Opkon Helsingin osaston Soile Haverinen. Jonka otsikkona oli ”Kestävällä pohjalla”. Piti miettiä, että millaisiin asioihin sitä itse oikein sitoutuu: Kouluun, työhön, harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön, kunto-ohjelmaa, elämän kumppaneihin,ystäviin, seurakuntaan… Ja mitkä niistä oikeasti ovat tärkeitä. Koska ihminen on syntinen, joka haluaisi olla suurempi kuin oikeasti on. Ihminen halusi nousta Jumalan paikalle(tästä oli sellanen hieno kuva mitä en aatellu piirtää). Ihminen ei osaa olla ihminen ihmisen paikalla. Kuitenkin Jumala valitsi sitoutumisen. Jumala sitoutui ihmiseen, omaan luomukseensa. 2. Tim. 2:11–13 (kts. 13) Jumalan asenne ihmistä kohtaan ei muutu. Armo ei muutu yhtikäs miksikään. Se on ja pysyy. Mikä tässä on tärkeetä, ihmisen oma asenne Jumalaan voi muuttua. Miten rakkaus sitten voi pakottaa? 2. Kor. 5:14–15 Kristuksen rakkaus muuttaa ihmisen, josta johtuu että tämä pakottaminen muuttuu kiitollisuudeksi. Rakkaus on elämän peruste, Paavalin rukous Ef. 3:16-19 (17). Rakenna elämäsi Kristuksen varaan, Kol. 2:6-7. Elämän pohja ei löydy ihmisestä itsestään.
Tässä vähän mitä minä opin festareilta. Paljon asiaa ja tässä on vain pieni hipaisu. Nähtiinhän siellä myös The Rain yhtyeen päätöskeikka, joka osoitti, kuinka ihminen voisi toimia. Vaikka bändillä menee hyvin, niin pysähtyy kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Tietenkin fani toivoo, että bändi voisi vielä jatkaa, mutta se taitaa nyt olla Jumalan käsissä.
Tästä aasinsiltana mikä mm. sain minut itkemään. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeelliset. Yksi ihminen kuoli 25 vuotta sitten, jotta 11 000 nuorta saisi tänä päivänä viettää upeaa viikonloppua Jumalan kanssa. Maata näkyvissä festarit ovat olemassa, koska yksi Jeesukseen uskova poika kuoli sydänkohtaukseen. Ystävät järjestivät vähän erilaisen muistotilaisuuden, joka jatkui ja jatkui, joka vuosi tähän päivään asti. Yksi elämä päättyi, jotta moni voisi alkaa.
Jos Jumala suo, Maata Näkyvissä festarit järjestetään ensi vuonna teemalla: Minä rakastan sinua.
Vielä olisi ajatuksia, mutta taidan ne nyt jättää ja antaa tilaa teidän muiden mietteille. Yhden lausahduksen kyllä keksin itkiessäni: "Tämä tyttö saa itkeä ihan niin kauan kunnes maailmanloppu tulee".
Itseäni syvästi kosketti australialaisen Michael Parkerin puhe lauantaina. Parker puhui Jumalan olemassa olosta. Asia joka mieleeni jäi, oli lausahdus: Jumala ei ole kaikkialla. Parker puhui kuinka Jumala ei ole kaikkialla, vaan Jeesukseen uskovien ihmisten sydämissä. Ainakin minulle nousi suuria hämmästyksiä tästä väitteestä. Jotenkin on itse vuosien varrella oppinut että Jumala on kaikkialla ja kaikessa. Mutta Parker väitti toisin. Ei Jumala ole perheriidoissa tai väkivallassa. Ei Jumala ole tyhjässä Turku-hallissa. Jumala oli täydessä Turku-hallissa, joka oli täynnä Jumalaan uskovia nuoria. Siellä Jumala oli. Jumala on aina meidän mukanamme minne me menemmekin. Meidän pitää kantaa Jumalaa mukanamme, jotta sellaiset, joilla Jeesus ei vielä ole sydämessä, saisivat nähdä Jumalan rakkauden meissä. Aloin pienessä päässäni miettiä, että ehkä niin on. Miksi Jumala olisin paholaisen palvelijoiden tekemisissä? Kuitenkaan en aivan tätä vielä ymmärrä.
Festareiden aikana sai oppia paljon uutta. K-18 seminaarissa, jonne eksyimme, puhuttiin sitoutumisesta. Suurista muistiin panoistani voisin jotain tähän poimia. Aluksi Gal. 5:1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Puhumassa oli mm. Opkon Helsingin osaston Soile Haverinen. Jonka otsikkona oli ”Kestävällä pohjalla”. Piti miettiä, että millaisiin asioihin sitä itse oikein sitoutuu: Kouluun, työhön, harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön, kunto-ohjelmaa, elämän kumppaneihin,ystäviin, seurakuntaan… Ja mitkä niistä oikeasti ovat tärkeitä. Koska ihminen on syntinen, joka haluaisi olla suurempi kuin oikeasti on. Ihminen halusi nousta Jumalan paikalle(tästä oli sellanen hieno kuva mitä en aatellu piirtää). Ihminen ei osaa olla ihminen ihmisen paikalla. Kuitenkin Jumala valitsi sitoutumisen. Jumala sitoutui ihmiseen, omaan luomukseensa. 2. Tim. 2:11–13 (kts. 13) Jumalan asenne ihmistä kohtaan ei muutu. Armo ei muutu yhtikäs miksikään. Se on ja pysyy. Mikä tässä on tärkeetä, ihmisen oma asenne Jumalaan voi muuttua. Miten rakkaus sitten voi pakottaa? 2. Kor. 5:14–15 Kristuksen rakkaus muuttaa ihmisen, josta johtuu että tämä pakottaminen muuttuu kiitollisuudeksi. Rakkaus on elämän peruste, Paavalin rukous Ef. 3:16-19 (17). Rakenna elämäsi Kristuksen varaan, Kol. 2:6-7. Elämän pohja ei löydy ihmisestä itsestään.
Tässä vähän mitä minä opin festareilta. Paljon asiaa ja tässä on vain pieni hipaisu. Nähtiinhän siellä myös The Rain yhtyeen päätöskeikka, joka osoitti, kuinka ihminen voisi toimia. Vaikka bändillä menee hyvin, niin pysähtyy kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Tietenkin fani toivoo, että bändi voisi vielä jatkaa, mutta se taitaa nyt olla Jumalan käsissä.
Tästä aasinsiltana mikä mm. sain minut itkemään. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeelliset. Yksi ihminen kuoli 25 vuotta sitten, jotta 11 000 nuorta saisi tänä päivänä viettää upeaa viikonloppua Jumalan kanssa. Maata näkyvissä festarit ovat olemassa, koska yksi Jeesukseen uskova poika kuoli sydänkohtaukseen. Ystävät järjestivät vähän erilaisen muistotilaisuuden, joka jatkui ja jatkui, joka vuosi tähän päivään asti. Yksi elämä päättyi, jotta moni voisi alkaa.
Jos Jumala suo, Maata Näkyvissä festarit järjestetään ensi vuonna teemalla: Minä rakastan sinua.
Vielä olisi ajatuksia, mutta taidan ne nyt jättää ja antaa tilaa teidän muiden mietteille. Yhden lausahduksen kyllä keksin itkiessäni: "Tämä tyttö saa itkeä ihan niin kauan kunnes maailmanloppu tulee".
torstai 5. marraskuuta 2009
Jatkuu...
Pari hassua käytännön juttua on mieleen tupsahtanut.
Miten jatketaan?
Haluaako jokainen kirjoittaa omasta päästään omia ajatuksia teksteiksi ja muut voivat niitä kommentoida? (Julmasti Jonskilta lainattua teksitiä)
Muodostetaanko aiheita ja niiden alla luodaan keskustelua? Esim. joka viikko tai kuukausi. (Ei sulje pois mahdollisuutta jatkaa vanhaa keskustelua)
Enemmän tosi elämän tilanteita vai raamatullista opetusta? (tai tietenkin molempia)
Vai jotain aivan muuta?
Ajattelisin että keskustelulla voisi olla tällänen alotusteksti ja sitä kommentoidaan. Ja uusi aihe/keskustele/juttu alotettas taas uudella tekstillä. Että jotenkin juttut pysyis kasassa. Vai ymmärtäiskö joku paremmin?
Sitten... Haluaako joku hallintaoikeuksia? Saa muokata esim. ulkoasua. Jos ei miellytä niin vaihdetaan. Vaikka joka päivä jokasen tyylin mukaan. xD Ja haluaako joku lisää jotain sivupalkkeihin? Niihin on mahollista lisätä kaikkee jännää.
Mitä mieltä ollaan uusien ihmisten mukaan ottamisesta? Tälle hetkellä on 15 kutsuttua kirjoittajaa. (Joista kaikki eivät ole vielä kutsuun vastanneet) Jos jollain on kaveri, joka haluaisi mukaan keskusteluun, otetaanko sellainen? Mun mielestä tällähetkellä asetuksissa on että ulkopuoliset voi kyllä kommentoida. Ja hyvin on mahdollista, että olen unohtanut kutsua jonkun oleellisen tyypin.
Tälläsiä ajatuksia ainakin. Jos jollain on ideoita/kysymyksiä/toiveita tai jotain muuta kaikki otetaan vastaan. Yhteispelillä luodaan tää juttu.
Ja todella jokanen panostaa sen verran kun jaksaa. Voi olla et kaikki on niin laiskoja että tekstejä on yks vuodessa, mut ei se mitään Oman ajan ja halun puitteissa. Pakko ei oo tehdä mitään. Ja jos haluu vaan lukea niin sekin käy, mut enemmän saadaan näkökulmia kun on enemmän kirjottajia.
Oikee paasaus loppuun, juu.
Tähän loppuun TKrT:n (tampereen kristityt teekarit) "tunnus" raamatun kohta
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni,jos te rakastatte toisianne. Joh.13:35
Miten jatketaan?
Haluaako jokainen kirjoittaa omasta päästään omia ajatuksia teksteiksi ja muut voivat niitä kommentoida? (Julmasti Jonskilta lainattua teksitiä)
Muodostetaanko aiheita ja niiden alla luodaan keskustelua? Esim. joka viikko tai kuukausi. (Ei sulje pois mahdollisuutta jatkaa vanhaa keskustelua)
Enemmän tosi elämän tilanteita vai raamatullista opetusta? (tai tietenkin molempia)
Vai jotain aivan muuta?
Ajattelisin että keskustelulla voisi olla tällänen alotusteksti ja sitä kommentoidaan. Ja uusi aihe/keskustele/juttu alotettas taas uudella tekstillä. Että jotenkin juttut pysyis kasassa. Vai ymmärtäiskö joku paremmin?
Sitten... Haluaako joku hallintaoikeuksia? Saa muokata esim. ulkoasua. Jos ei miellytä niin vaihdetaan. Vaikka joka päivä jokasen tyylin mukaan. xD Ja haluaako joku lisää jotain sivupalkkeihin? Niihin on mahollista lisätä kaikkee jännää.
Mitä mieltä ollaan uusien ihmisten mukaan ottamisesta? Tälle hetkellä on 15 kutsuttua kirjoittajaa. (Joista kaikki eivät ole vielä kutsuun vastanneet) Jos jollain on kaveri, joka haluaisi mukaan keskusteluun, otetaanko sellainen? Mun mielestä tällähetkellä asetuksissa on että ulkopuoliset voi kyllä kommentoida. Ja hyvin on mahdollista, että olen unohtanut kutsua jonkun oleellisen tyypin.
Tälläsiä ajatuksia ainakin. Jos jollain on ideoita/kysymyksiä/toiveita tai jotain muuta kaikki otetaan vastaan. Yhteispelillä luodaan tää juttu.
Ja todella jokanen panostaa sen verran kun jaksaa. Voi olla et kaikki on niin laiskoja että tekstejä on yks vuodessa, mut ei se mitään Oman ajan ja halun puitteissa. Pakko ei oo tehdä mitään. Ja jos haluu vaan lukea niin sekin käy, mut enemmän saadaan näkökulmia kun on enemmän kirjottajia.
Oikee paasaus loppuun, juu.
Tähän loppuun TKrT:n (tampereen kristityt teekarit) "tunnus" raamatun kohta
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni,jos te rakastatte toisianne. Joh.13:35
maanantai 2. marraskuuta 2009
Alku aina hankalaa
Heips kaikki!
Suuri idea laskeutui mieleeni The ultimate syyslomaleirillä. Luoda nettisivu, jossa voi yhdessä pohtia omien rajojen mukaan hengellisiä asioita. Täällä yksin asuessaan pelkää mennä ihmisten ilmoille ja uudet ihmiset ei aina ymmärrä.
Kun koneella, joka ilta istuu, niin miksei tuoda sanaa ja ystäviä samaan paikkaan. Tehtävä tuntui aluksi mahdottomalta, mutta nyt jotain saanut aikaan. Yhtään ei tiedä mitä tästä tulee... Ehkä ei mitään, mutta yritys on suuri ja ehkä Jumalalla on sormensa pelissä. Ainakin toivottavasti. (Minä tietotekniikan ihmelapsi en ihan kaikkea osaa)
Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja nyt pitäisi keksiä, että mistäs sitä juteltas. Mennäänkö raamis tyylisesti vai jotain aivan muuta...Muutenkaan en oikeen tätä blogia hallitse. Anna kyllä hallintaoikeuksia enemmän osaaville.
Mutta tälläinen idea on mieleeni pongahtanut. Tyhmä on sen tiedän,mutta onpa toteutettu.
Suuri idea laskeutui mieleeni The ultimate syyslomaleirillä. Luoda nettisivu, jossa voi yhdessä pohtia omien rajojen mukaan hengellisiä asioita. Täällä yksin asuessaan pelkää mennä ihmisten ilmoille ja uudet ihmiset ei aina ymmärrä.
Kun koneella, joka ilta istuu, niin miksei tuoda sanaa ja ystäviä samaan paikkaan. Tehtävä tuntui aluksi mahdottomalta, mutta nyt jotain saanut aikaan. Yhtään ei tiedä mitä tästä tulee... Ehkä ei mitään, mutta yritys on suuri ja ehkä Jumalalla on sormensa pelissä. Ainakin toivottavasti. (Minä tietotekniikan ihmelapsi en ihan kaikkea osaa)
Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja nyt pitäisi keksiä, että mistäs sitä juteltas. Mennäänkö raamis tyylisesti vai jotain aivan muuta...Muutenkaan en oikeen tätä blogia hallitse. Anna kyllä hallintaoikeuksia enemmän osaaville.
Mutta tälläinen idea on mieleeni pongahtanut. Tyhmä on sen tiedän,mutta onpa toteutettu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)