Ajattelin naputella piiitkästä pitkästä aikaa ajatuksiani tänne. Erosin tosiaan kirkosta tuossa muutama kuukausi sitten. Olen käynyt keskusteluja eri ihmisten kanssa tästä aiheesta, mutta ajattelin nostaa tämän asian esille myös tässä blogissa. Aiheena siis kirkosta eroaminen ja homous.
Miksi erosin kirkosta? Erosin protestiksi. Päättämättömyys, on mielipide sekin. Sen sijaan, että pienet paikallisseurakunnat toimisivat omillaan, suuri kattojärjestö päättää lähes kaikesta ja kattojärjestö tulee mielestäni noin 5-10 vuotta jäljessä siitä, missä Suomi ja maailma tällä hetkellä menevät. Olen huomannut, että eroni on saanut tuttavapiirissäni positiivisia muutoksia aikaan. Ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan homoutta enemmän. Se, mikä on kirkon mielipide ja suhtautuminen homoihin on minulle itselleni tärkeä asia.
Hain erollani enemmän huomiota. Kyllä, erosin samassa rytäkässä kuin monet muut ns. Ylen homoillan jälkeen eronneet. Itse en homoiltaa koskaan nähnyt, mutta mitä nyt lehdistä olen Päivi Räsäsen linjauksia lukenut ja tutustunut Kristillisdemokraattien linjauksiin puolueena, en voi olla kaikista asioista samaa mieltä. Tässä illassa ihmiset ottivat Räsäsen kommentit kirkon mielipiteinä. Itse otin omalla tavallani myös, vaikka tiesinkin, että ne ovat Päivi Räsäsen omia kommentteja. Tämä eroaalto nosti kuitenkin homo-asian pinnalle. Mitä enemmän eroaa, sitä enemmän huomioarvoa tämä itselleni tärkeä asia saa.
Kirkosta eroamisessani on taustalla monia asioita, mutta haluan antaa viestin siitä, että kirkon pitäisi puolustaa ihmisiä ja kaikkien ihmisten tasa-arvoista oikeutta täyteen elämään Jumalan luomina ihmisinä. Nykyinen kirkko ei sitä mielestäni tee. Olisi erittäin hienoa, jos se tekisi. Tämä on kuitenkin sellainen asia, joka on mielestäni kristillisen uskon ydintä. Mikä on kirkon ihmiskuva ja ihmiskäsitys? Tämä on sellainen kysymys, jonka haluaisin heittää kirkolle kysymyksenä.
Useita päiviä ja tunteja tämä eroprosessini kuitenkin vei ja eroakirkosta.fi -sivustolla kävin useita kertoja. Muistan illan, jolloin erosin kirkosta. Olin täyttänyt tietoni lomakkeeseen ja hiireni oli lähetä-nappulan kohdalla… Mitä tehdä? Facebookissa keskustelu velloi hienosti ja argumentteja tuli suuntaan, jos toiseenkin. Päätin kuitenkin erota ja tulla samalla hetkellä ns. ”kaapista ulos” seurakuntapiireille. Säälittävintä tässä on se, että muut (perhe, muut ystävät ym.) tämän jo tiesivät. Mielestäni NMB-yhtyeen Maski-kappale on se, joka parhaiten kuvaa tuota hetkeä. Suosittelen kuuntelemaan tämän kappaleen.
Voisinko liittyä takaisin kirkkoon? En ainakaan tällä hetkellä. En vain voi kuulua yhteisöön, joka ei tiedä mitä kanssani tekisi. On erittäin raskasta elää roolia, jota joudun nyt elämään. Osa ajaa minut heti helvettiin, osa toivottaa tervetulleeksi… Kirkkoon kuulumattomana olen puolueeton – en ole mitään kirkolle, mutta olen silti tärkeä Jumalalle ja minut on pelastettu. Tapelkaa keskenänne, minulla itselläni on selvät sävelet. Tätä samaa ajatusta haluan olla jakamassa ihmisille. Vaikka kirkko tappelisi, Sinä olet Jumalalle silti tärkeä.
Mielestäni on mielenkiintoista, että Helsingin seudulla liberaalit jäävät kirkkoon ja konservatiivit eroavat kirkosta. Maaseudulla se on päinvastoin! Onko ev.lut. kirkkona jotenkin erilainen eri paikkakunnilla? Mihin kirkko on nykyisin menossa? Hajaantuuko kirkko pieniin ryppäisiin ja omiin kirkkokuntiinsa vai tuleeko ev.lut. pysymään suurena ja toimivana?
Minä lähden uskossani aina liikenteeseen rakkaudesta. Jumala on rakkaus. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Mt. 7:12). Jeesus on asetellut nuo sanat niin hyvin, että en paremmin itse osaisi. Itse katson ja tulkitsen asiat siten, että mikä tahansa Raamatun säädös voidaan katsoa ei-sitovaksi, jos se ei toteuta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Tietysti Raamattua voidaan tulkita myös siten, että osa käskyistä on aikaansa sidottuja ja osa ei. Tällöin oikean eettisen toiminnan määrä se, mikä toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta kussakin tilanteessa. Eli osa niistä, jotka periaatteessa hyväksyvät tämän etiikan ovat juuri sitä mieltä, että homoseksuaaleja koskeva kielto on muuttumaton. Mutta tämä perustelu ei nouse suoraan Raamatusta, vaan on tulkisijan (ko. henkilö) tai hänen seurakuntansa/uskonyhteisönsä valinta. En tulkitse Raamattua kirjaimellisesti – en vain pysty siihen, koska se olisi mielestäni ristiriitaista.
Eurajoen seurakuntaan on minun aikanani kuulunut kolme HLBT-ihmisiin lukeutuvaa ihmistä. Miksi nämä ihmiset ovat eronneet Eurajoen seurakunnasta? Voin vain puhua omasta puolestani, mutta itse en kokenut olevani tervetullut. Koska olen taistelija, niin en aio luovuttaa, vaan haluan ajaa muutosta. Muutosta siihen suuntaan, että jokainen on tervetullut ja jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Tähän haluan myös kommentoida, että minulla ei ole ollut lapsuudessani minkäänlaisia traumoja. Yhdelläkään homolla, lesbolla tai bi-seksuaalilla, jonka tunnen, ei ole ollut tällaisia traumoja myöskään. Olen itse vahvasti sitä mieltä, jota suurin osa tutkimuksista tänäpäivänä on, että homoseksuaalisuus johtuu geeneistä. Geenejäni en pysty muuttamaan ja itseäni en ala kieltämään. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Haluan jakaa kanssanne erään tositarinan Tongalta helmikuulta 2011. Tongalla ollessani sukeltamassa pienellä saarella nimeltään 'Eua toisena sukelluspäivänä sukellusohjaajani/kouluttajani alkoi jauhamaan minulle aivan puskista, että: "Timo se oli ihan oikein erota kirkosta." Tämä noin 50-vuotias mies antoi tulla asioita itsestäni ja asioita, joita olin ja olen päässäni pyöritellyt, rukoillut ja ties millä poppakonsteilla yrittänyt selvittää. Kouluttaja ei puheensa jälkeen oikein itsekään tiennyt, että miksi hän moisia nyt minulle alkoi jauhamaan. Tuli kuulemma voin sellainen olo, että nyt hän antaa tulla. Kyseinen kouluttaja on itse eronnut kirkosta jo vuosia sitten, mutta uskovaiseksi hän silti itsensä lukee ja kokee. Kouluttaja erosi, koska ei jaksanut katsoa ja kuunnella kun kirkko ja kirkot sotivat ja riitelevät keskenään. Jeesus ja usko jäivät taka-alalle ja kärpäsistä tehtiin isompia kuin härkäsiä. Itse olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä mies alkoi siis aivan puskista jauhamaan minulle näitä asioita ja itse katsoin H. Moilasena vierestä, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. Hänen minulle kertomiaan asioita pyörittelen edelleen päässäni, enkä oikein tiedä, että mitä mieltä tässä pitäisi olla. Johdatuksen makua…
What would Jesus do? Hieno kysymys, mutta vastausta en tiedä.
Musiikin ollessa lähellä sydäntäni haluan jakaa kanssanne kappaleen. En tätä biisiä netistä löytänyt mistään… Pohdin että laittaisin tämän kappaleen itse jakoon, mutta liekö tuo olla tekijänoikeuksien rikkomista… Tässä kuitenkin urli kappaleeseen: http://tinyurl.com/46apu6r Kappale on saatavissa tästä urlista 17.3 asti (en ole varma Uuden-Seelannin vaiko Suomen aikaa, mutta tuolloin tuon kappaleen poistan jaosta). Tuon kappaleen voi imuttaa salasanalla: blogi (käyttäkää sitä pientä download nappia)
Tämä kappale antoi minulle innostuksen naputtaa tänne blogiin tästä aiheesta. En välitä enää, mitä musta sanotaan… Harvoin olen edes välittänyt. Nykyinen kirkko kuitenkin sammuttaa kynttilääni, näin kuvainnollisesti sanottuna.
Bass’n Helen - En välitä
Täyttää pinnallisuus maiseman
Ei kukaan tunnu huomaavan
Vakan alle jäänyttä kynttilää
Niin mauton suola maailman
Sammuu liekki palavan
Valitutkin yllättää
Miksi nostaisin ääneni?
Miksi värjäisin nimeni?
EN VÄLITÄ ENÄÄ MITÄ MUSTA SANOTAAN
EN VÄLITÄ ENÄÄ
VIELÄ JOSSAIN ELÄÄ ITU RISTIN SANOMAN
SE VOIMAA KERÄÄ
Tuhkaa päälleen valelee
Puhujat taas hiljaisina
Sanomatta sanaakaan
Imee sielun koneistoon
Yksikätinen maailma
Pyöritä, voita miljoona
