Rippisalaisuuden murtamisesta & kirkko ja valtio

Moi!
En nyt pystynyt olemaan kommentoimatta tätä aihetta hieman kirjoittamalla tästä blogiin lyhyesti. Tänään siis kuulin uutisista, että kirkot pohtivat rippisalaisuuden murtamista. Olen aivan varma, että ortodoksinen kirkko ei tule luopumaan rippisalaisuudestaan. Siellä asiaa siis pohditaan vain näennäisesti. Sen sijaan meidän armaassa kirkossa (jolta saan ilokseni palkkanikin) en olisi asioiden kulusta aivan niin varma. Meillä on jostain syystä selvästi liehitelty valtiota varsinkin tässä viimeisinä vuosina. Tästä esimerkkinä varsin nopea päätös samaa sukupuolta olevien parien puolesta ja kanssa rukoilemisesta (eli samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta??) Toisena esimerkkinä aiheesta käynee se, miten herkästi kirkkomme on valmis hautaamaan kirkkoon kuulumattomia. Tämä varmasti harmittanee monia kirkollisveronmaksajia riippumatta heidän vakaumuksestaan. Mielestäni Suomen ev. lut. kirkon ja valtion välit ovat siis huonontuneet. Tämän seurauksena valtio vaatii nyt kirkkoa murtamaan rippisalaisuuden. Nyt en valitettavasti mielestäni liioittele, kun puhun vaatimuksesta. Olen nimittäin lukenut lehdistä, että jos kirkko ei murra rippisalaisuutta, valtio tekee sen muuten lainsäädännön kautta.
Mielestäni rippisalaisuutta ei tulisi purkaa, koska papeille ja muille kirkon työntekijöille on jo nyt aivan tarpeeksi vaikea puhua. Kuka teistä tulisi tunnustamaan minulle syntejään, jos rippisalaisuus ei sitoisi minua? Nyt on puhuttu siitä, että rippisalaisuus murrettaisiin vain lastensuojeluun liittyvissä tapauksissa. Luulen silti, että ihmiset epäilisivät sitä, pitääkö rippisalaisuus jossain toisessa asiassa, jos se ei pitäisi toisessa. On myös puhuttu siitä, että rippisalaisuus on vielä ehdottomampi kuin pelkkä vaitiolovelvollisuus tavallisessa sielunhoidossa. Rippihän eroaa sielunhoidosta siinä, että ripissä seurakuntalainen tunnustaa aina jonkin häntä painavan asian. Sielunhoidossa keskustellaan yleisesti elämän vaikeuksista. Luterilaisuudessa ripillä on lähes samanlainen asema kuin kasteella ja ehtoollisella, eli melko huomattava. Luterilaisuudessa on myös painotettu sitä, että synnit tunnustetaan nimenomaan Jumalalle. Kuinka pappi voi kertoa kenellekään kolmannelle osapuolelle siitä, mitä hän on kuullut henkilön tunnustavan Jumalalle? Parastahan olisi, jos pappi nukkuisi sen aikaa, kun ripittäytyjä kertoo synneistään ja mahdollisista aikeistaan korjata elämäänsä;)
Millä kirkko sitten voisi välttää rippisalaisuuden murtamisen? Ajattelen, että ainoa keino tähän pääsemiseksi on saada aikaan entistä selkeämpi ero valtion ja kirkon välille. Olisimmeko me valmiita luopumaan esimerkiksi kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä? Tällöin vihkiminen tapahtuisi maistraatissa. Jos pari haluaisi, liitto voitaisiin siunata kirkossa. Avioliittoon vihkimiseenhän ei oikeastaan liity mitään erityisen kirkollista, joten miksei vihkioikeudesta voitaisi luopua? Miltä kuulostaa? Lisäksi valtion olisi varmaan syytä lakata antamasta kirkolle yhteisöveroa (kirkkohan saa osan yhteisöverosta, ja yhteisöveroa maksavat myös kirkkoon kuulumattomien yritykset). Toisaalta sellaiset valtiolle/kunnille kuuluvat toimet, joita kirkko hoitaa tällä hetkellä, siirtyisivät luonnollisesti valtiolle (hautausmaiden hoito, virkatodistuksista huolehtiminen, entä diakonian avustusten jako?)
Haluaisin mielelläni kuulla, mitä ajatuksia rippisalaisuuden murtaminen/tämä kirjoitus on teissä herättänyt. Hyvää kesää toivottaen Ilkka;)

Pohdintoja täälläpäässä

Tänään koin hyvin mietityttävän asian. Ei mikään mullistava eikä hurja juttu, mutta sellasen, et kouluun kävellessäni, edessäni käveli eräs mummo. Hiljaa hän hipsutteli eteenpäin rollaattorinsa avulla. Erittäin herttaisesti minut huomattuaan hän hymyili, otti esiin kirkuvan neonvihreän post-it-muistilapun ja liimasi sen liikennemerkkitolppaan ennen kuin kääntyi risteyksestä kerrostaloalueen pihalle.
Kun sitten kävin lukemassa tämän lapun mitä siinä luki, siinä oli siistillä kaunokirjoituksella sinisellä tussilla kirjoitettu: Jeesus on Herra.
Tämä lappu aluksi hämmensi, sitten piti jäädä oikein lukemaan tätä lappua uudestaan ja uudestaan. Jotenkin se sykähdytti. Tuollainen koruton, yksinkertainen lappunen vain yhdessä tolpassa. Olihan sitä sitte pakko katsella ympärilleen että onko mummeli liimaillut tällaisia lappuja muuallekin mutta ei. Niitä lappuja oli vain yksi.

Tämä lappunen pisti oikein miettimään. Siitä tuli ensinnäkin tosi hyvä mieli, mutta samalla vähän surullisenhaikea olo. Nimittäin ilahduin siitä, että mummeli jaksaa vielä yrittää ja jakaa tätä sanomaa muillekin, ei varsinaisen paasauksen ja hyökkäyksen muodossa, vaan aivan vaatimattoman lappusen muodossa vain yhdessä liikennetolpassa. Oma mieli tuli haikeaksi, koska suhteeni Jumalaan on vähän.. No sanoisinko että mutkikas.

Yleensä olen tottunut katselemaan niitä huolella tehtyjä, painokkaita flyereitä tai monimutkaisia ja melkein hyökkääviä mainoksia tuolla katujen varsilla ja valotolpissa. Hyvää tarkoitusta ne antavat, mutta eiväthän ne tehoa. En usko, että katujen mainokset voisivat ketään järisyttävästi herättää, korkeintaan ne voivat aiheuttaa ajatuksen uhraamisen ajatukselle ja sehän on hyvä kuitenkin. Asenteeni on ehkä turhan pessimistinen tämän suhteen. Mutta tämä mummelin lappunen oli aito. Mielestäni se ei ollut hyökkäävä, ei painostava, ei sellainen että nytonpakkotehdäsitäjasitä vaan ihan yksinkertaisesti se ydin: Jeesus on Herra. Mun kirjotus tänään on hyvin sekava, yhtä sekava kuin on päänikin mutta toivottavasti joku nappaa ajatuksen päästä kiinni. Jos nappaa, niin kertokaa mullekki, et mäki voin napata.. Takasin siihen mummeliin. Se oli tosi ihana. Tai siis oikeesti harvat mummelit on kivoja. No en mä jaksa nyt mummeleistakaa puhua sen enempää. Vaaaan siitä lapusta! Se oli tosi semmone koruton mut yksinkertane. Se ei vaatinu mitää. Se vaa latasi tosiasiat pöytään ja jätti loput oman harkinnan varaan. Kun useissa jutuissa (en tietenkään yleistä...) hoidetaan ajattelu ihmisten puolesta ja taotaan suoraan että mitä seuraavaksi pitää tehdä. Tuo lappunen, tavallinen pieni mummelin yritys, saattaa herättää jonkinasteista mielenkiintoa... Tai sitten ei.. No asiaa se ainakin oli!!!

"Jumala pitää huolen hulluistaan..."

Saraste-Tuskasta

meidät kaksi sade kastelee
jospa se huuhdella
virheeni vois Jumala voi antaa syntejä anteeksi,ei mikään muu.
mitä oikein teen
särjen sun sydämes Jumalan sydän särkyy, kun hänen luotaan kävelee pois.
meen luotas pois

sun poskellas
vesipisara
ja kyyneleet

KASVOS ON TUSKASTA VÄÄRISTYNEET
HETKESTÄ MUSTASTA IHMISYYDEN
KAUNEINTA ON ARMO NAULOJEN TYÖN
KAUHEINTA ON: ITSE NE KÄSIISI LYÖN

älä liiku pysy paikallas
ranteeseen syyttömään Jeesus kuoli syyttömänä ihmisten puolesta.
naulan kun lyön
muutat maailman Jeesus muutti maailmaa, armo tuli kaikkien osaksi. Suuri sovitusuhri oli uhrattu.
kun taivas tummenee
synkimmän yön Koko maailmaan tuli pimeys ristiinnaulitsemisen ajaksi.

sun poskellas
veripisara Jeesus oli ihminen ja kärsi.
ja kyyneleet Jeesus suri.

KASVOS ON TUSKASTA VÄÄRISTYNEET Jeesus kärsi tuskaa, Jeesus kantoi kaikki maailman synnit harteillaan.
HETKESTÄ MUSTASTA IHMISYYDEN Tässä kohta, miksi tämän oikeastaan otin. Hienosti sanottu. Mutta mitäköhän se tarkoittaa? Mihinköhän se viittaa? Viittaako ihmisyyden synkin hetki ristiinnaulitsemiseen, jolloin syytön kuoli? Vaikka tuo hetki onkin ihmiskunnan pelastus. Vai kenties syntiinlankeemukseen, jolloin maailman astui synti ja pahuus? Vai kenties onko kyseessä Jeesuksen ihmisenä olemisen synkin hetki kun Jumala hylkäsi oman poikansa?
KAUNEINTA ON ARMO NAULOJEN TYÖN Kuitenkin kaikkein kauneinta on Armo.
KAUHEINTA ON: ITSE NE KÄSIISI LYÖN Kuitenkin jokainen ihminen on lyönyt naulat Jeesuksen käsiin. Jokainen ihminen on niin syntinen, ettei ansaitse tätä armon osoitusta.

taivaalle
huudan
en tiennyt
mitä minä tein
onko toivoa
kun on
tehnyt kaiken sen
mitä minä tein
On, Jeesus pelasti jokaisen syntisen. Kaikki synnit on annettu anteeksi. Mikään ei ole niin pahaa etteikö Jumala sitä voisi anteeksi antaa. Ja varsinkin, kun huudat taivaalle, turvaat Jumalaan, Jeesus astuu sydämeesi ja olet armon perillinen.

Kasvos on tuskasta vääristyneet, hetkestä mustasta ihmisyyden. Kauneinta on armo naulojen työn, kauheinta on: itse ne käsiisi lyön.