Alunperin minun piti kirjoittaa siitä, ilmestyikö Jeesus ylösnousseena veljilleen. Tämä kysymys alkoi erityisesti askarruttaa minua, kun olen valmistanut hiljaisen viikon opetusta huomiseksi. (Mitähän siitäkin tulee??) En kuitenkaan löytänyt Raamatusta niitä kohtia, joihin minun piti perustaa tekstini, joten kirjoitan sitten tästä toiseksi kiinnostavammasta aiheesta;)
Joh. 19: 5-7: "Niin Jeesus tuli purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!" 6 Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään." 7Juutalaiset vastasivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika."
Pyydän kiinnittämään huomionne erityisesti seitsemänteen jakeeseen: Minkä lain kohdan perusteella Jeesus on ansainnut kuolemantuomion?
Ymmärrän, että itsensä väittäminen "jumalan pojaksi" on asia, joka koskee ensimmäistä käskyä. Voiko tämä todella olla Jumala, vai "pitääkö meidän toista odottaman". Israelissa oli esiintynyt valemessiaita, eikä itsensä väittäminen "jumalan pojaksi" näin ollen ollut aivan tavatonta. Juutalaiset olivat varmasti joutuneet miettimään sitä, mitä itseään "jumalan pojiksi" väittäville tulisi tehdä.
Minun pitää tunnustaa, että Vanhan testamentin tuntemukseni on luvattoman kehnoa, mutten muista, missä siellä olisi ollut käsky tappaa "jumalan pojat". Ainakin nykyään ensimmäistä käskyä tulkitaan niin, ettemme saa pitää itsellämme muita jumalia. Meitä ei kuitenkaan käsketä hävittää "jumalia". Jos joku hullu kuvittelee olevansa jumala, niin ohjaamme hänet ennemmin mielisairaalaan kuin "kivitämme kuoliaaksi".
Sitä paitsi eiväthän juutalaiset voineet toimeenpanna kuolemantuomiota. Näin ollen nämä lait olisivat olleet toisiaan vastaan. Ovatko käskymme ehkäpä sittenkin vastakkaisia vai mistä oikein on kysymys?
En oleta mitään äärettömän suurta Israelin historian ja talmudin (juutalainen lakikokoelma) hallintaa, vaan toivon villejäkin veikkauksia;)
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Jumala=Rakkaus
Istuin bussissa matkalla Tampereelle. Ja luin tätä tuttua rakkaudesta kertovaa raamatun kohtaa.
1. Kor. 13: 4-7
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ensin ajattelin kohtaa itseni kannalta, kuinka saan kärsiä rakkauden nimissä. Kuinka raastavaa se kaukosuhde onkaan. Kuitenkin ihmisten välisen rakkauden tulisi olla kaikkea tätä mitä kohdassa lukee. Minun tulisi olla kärsivällinen ja tietää, että rakkaus kestää kaiken.
Rakkaushan on Jumalasta.
Silloin kuin salama (Jos olisin Hemmo, lisäisin tähän ”tai salami”, mutta en ole joten.) kirkkaalta taivaalta päähäni iski ajatus.
Jumala on rakkaus.(1. Joh. 4:8)
Minä hieman matemaatikon lahjakkuutta omaavana, olen ajatellut asian näin:
Jumala=rakkaus
Yhtäsuuruus-merkin (=) molemmilla puolilla tulee olla täsmälleen sama asia. Tämä yhtälön kun liittää edelliseen raamatunkohtaan, saamme:
4 JUMALA on kärsivällinen, JUMALA on lempeä. JUMALA ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Raamatun kohta siis luettelee millainen Jumala on.
Ottaisin vielä huomion kohdan viimeisiin kohtiin.
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Jumala iloitsee, kun totuus voittaa. (Jeesus vastasi: Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. Joh. 14:6) Jumala iloitsee kun Jeesus lopulta voittaa.
Jumala kestää kaiken, mikään ei häntä horjuta. Kaiken Jumala uskoo ja kaikessa aina toivoo. Ja kaiken Jumala kärsi. Jeesus kärsi aivan kaiken.
Tämä kohta kuvastaa pinnan alla paljon muuta kuin ulospäin näyttää.
Tällainen ajatus tuli sokkina pieneen päähän.Ja nyt raamatun kohdasta saa paljon enemmän irti.
1. Kor. 13: 4-7
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ensin ajattelin kohtaa itseni kannalta, kuinka saan kärsiä rakkauden nimissä. Kuinka raastavaa se kaukosuhde onkaan. Kuitenkin ihmisten välisen rakkauden tulisi olla kaikkea tätä mitä kohdassa lukee. Minun tulisi olla kärsivällinen ja tietää, että rakkaus kestää kaiken.
Rakkaushan on Jumalasta.
Silloin kuin salama (Jos olisin Hemmo, lisäisin tähän ”tai salami”, mutta en ole joten.) kirkkaalta taivaalta päähäni iski ajatus.
Jumala on rakkaus.(1. Joh. 4:8)
Minä hieman matemaatikon lahjakkuutta omaavana, olen ajatellut asian näin:
Jumala=rakkaus
Yhtäsuuruus-merkin (=) molemmilla puolilla tulee olla täsmälleen sama asia. Tämä yhtälön kun liittää edelliseen raamatunkohtaan, saamme:
4 JUMALA on kärsivällinen, JUMALA on lempeä. JUMALA ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Raamatun kohta siis luettelee millainen Jumala on.
Ottaisin vielä huomion kohdan viimeisiin kohtiin.
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Jumala iloitsee, kun totuus voittaa. (Jeesus vastasi: Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. Joh. 14:6) Jumala iloitsee kun Jeesus lopulta voittaa.
Jumala kestää kaiken, mikään ei häntä horjuta. Kaiken Jumala uskoo ja kaikessa aina toivoo. Ja kaiken Jumala kärsi. Jeesus kärsi aivan kaiken.
Tämä kohta kuvastaa pinnan alla paljon muuta kuin ulospäin näyttää.
Tällainen ajatus tuli sokkina pieneen päähän.Ja nyt raamatun kohdasta saa paljon enemmän irti.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Esittäytymistä
Moi!
Olen uusi blogikirjoittaja (täällä ja ylipäätään missään). Haluan kiittää kutsusta tänne, ja kertoa lyhyesti (jos se multa käy) jotain itsestäni.
Profiilistani jo näitte tärkeimmät. Tärkein siitä puuttuva asia on, että olen pari viikkoa sitten saanut pappisvihkimyksen Suomen ev.lut. kirkkoon. Olen siinä mielessä erikoisessa tilanteessa, että työni eivät kuitenkaan alkaneet aivan saman tien. Kiirastorstaista lähtien olen sitten virallisesti Mynämäen srk:ssa töissä. Vastaan erityisesti Mietoisten kappelisrk:sta, ja lähetystyö on vastuualueenani.
Mistä tähän on tultu? Olen syntynyt Vantaalla ja asunut siellä vain muutaman vuoden. Niinpä en muista sieltä yhtään mitään, ja näin ollen olen aivan aidosti satakuntalainen. Porissa asuimme seuraavaksi, ja siitä suuntasimme Kauttualle, Euraan. Siellä asuimme kokonaiset kahdeksan vuotta, ja kävin siellä lähestulkoon koko ala-asteeni. Sieltä muutimme Nakkilaan, jonka lukiosta kirjoitin ylioppilaaksi. Asuimme tuolloin tuossa srk:n alle sadan neliön rivarissa, joten vietin ylioppilasjuhliani tuona keväänä meille blogikirjoittajille tutussa Luodon leirikeskuksessa. Ensimmäiset muistoni Luodosta ovat siis tuosta juhlapäivästäni;) Isosena olen muuten ollut Nakkilan leirikeskuksessa, Merimaassa sekä Laviassa srk-kodilla. Oman riparini kävin Ahvenanmaalla.
Olin tuossa välissä Eurajoen srk:n jäsen hieman yli vuoden, ylppärien jälkeisenä talvena menin armeijaan Säkylän 3. jk:hon. Siellä palvelin puoli vuotta jääkärinä. Armeijaan mennessäni en ollut päässyt lukemaan historiaa enkä teologiaa. Historia oli tuolloin ehdottomasti suuri intohimoni. Armeijassa kuitenkin päätin, että lukeminen pitää priorisoida teologiaan, koska sinne olisi helpompi päästä. Niinpä luin kaikki väliajat teologiaa, ja lopulta pääsin Helsingin teologiseen. Helsingissä muutin ensimmäiseksi Rastilaan, josta on tehty se Mosa Avenue-leffa. Se ei kyllä ihan osu kohdilleen. Siellä asuin joka tapauksessa solussa. Kun kävin katsomassa kämppää, näin siellä tummaihoisen, joka puhui sujuvaa suomea. Kun olin kunnolla muuttanut paikalle, koitin puhua suomea, muttei hän tajunnutkaan. Silloin tajusin heidän olleen eri henkilöitä;)
No, Helsingissä ajattelin hain vielä kertaalleen lukemaan historiaa, mutten päässyt. En myöskään päässyt opettajankoulutusohjelmaan kahdella hakukerralla. Samalla koin viihtyväni srk:n töissä, joissa olin kesäteologina (kesä Parkanossa ja kaksi Länsi-Porissa;) ) . Niinpä koin itselläni olevan jonkinlaisen sisäisen kutsun papin työhön. Kutsua voi vieläkin epäillä, ja tunteet häilyvät. Mutta Kutsujammehan on luotettava;) Tähän luottaen on hyvä näitäkin töitä aloitella.
Tässä "Piiri Pyörii"-blogissa tulen kirjoittamaan vasrmasti joistain ns. teologisista hajatelmista. Teologia kuitenkin sai pitkälti jäädä sinne Helsinkiin, yliopistoon. Nyt pyrin ennemmin kirjoittamaan ajatuksia srk:sta ja sen työstä yms. Ehkä jotain raamattuteologistakin on luvvassa:) Ellen saa mitään muuta tässä nyt ennen pääsiäistä, niin ainakin lupaan laittaa Mynämäen tulosaarnani tänne. Sitä odotellessa!
Olen uusi blogikirjoittaja (täällä ja ylipäätään missään). Haluan kiittää kutsusta tänne, ja kertoa lyhyesti (jos se multa käy) jotain itsestäni.
Profiilistani jo näitte tärkeimmät. Tärkein siitä puuttuva asia on, että olen pari viikkoa sitten saanut pappisvihkimyksen Suomen ev.lut. kirkkoon. Olen siinä mielessä erikoisessa tilanteessa, että työni eivät kuitenkaan alkaneet aivan saman tien. Kiirastorstaista lähtien olen sitten virallisesti Mynämäen srk:ssa töissä. Vastaan erityisesti Mietoisten kappelisrk:sta, ja lähetystyö on vastuualueenani.
Mistä tähän on tultu? Olen syntynyt Vantaalla ja asunut siellä vain muutaman vuoden. Niinpä en muista sieltä yhtään mitään, ja näin ollen olen aivan aidosti satakuntalainen. Porissa asuimme seuraavaksi, ja siitä suuntasimme Kauttualle, Euraan. Siellä asuimme kokonaiset kahdeksan vuotta, ja kävin siellä lähestulkoon koko ala-asteeni. Sieltä muutimme Nakkilaan, jonka lukiosta kirjoitin ylioppilaaksi. Asuimme tuolloin tuossa srk:n alle sadan neliön rivarissa, joten vietin ylioppilasjuhliani tuona keväänä meille blogikirjoittajille tutussa Luodon leirikeskuksessa. Ensimmäiset muistoni Luodosta ovat siis tuosta juhlapäivästäni;) Isosena olen muuten ollut Nakkilan leirikeskuksessa, Merimaassa sekä Laviassa srk-kodilla. Oman riparini kävin Ahvenanmaalla.
Olin tuossa välissä Eurajoen srk:n jäsen hieman yli vuoden, ylppärien jälkeisenä talvena menin armeijaan Säkylän 3. jk:hon. Siellä palvelin puoli vuotta jääkärinä. Armeijaan mennessäni en ollut päässyt lukemaan historiaa enkä teologiaa. Historia oli tuolloin ehdottomasti suuri intohimoni. Armeijassa kuitenkin päätin, että lukeminen pitää priorisoida teologiaan, koska sinne olisi helpompi päästä. Niinpä luin kaikki väliajat teologiaa, ja lopulta pääsin Helsingin teologiseen. Helsingissä muutin ensimmäiseksi Rastilaan, josta on tehty se Mosa Avenue-leffa. Se ei kyllä ihan osu kohdilleen. Siellä asuin joka tapauksessa solussa. Kun kävin katsomassa kämppää, näin siellä tummaihoisen, joka puhui sujuvaa suomea. Kun olin kunnolla muuttanut paikalle, koitin puhua suomea, muttei hän tajunnutkaan. Silloin tajusin heidän olleen eri henkilöitä;)
No, Helsingissä ajattelin hain vielä kertaalleen lukemaan historiaa, mutten päässyt. En myöskään päässyt opettajankoulutusohjelmaan kahdella hakukerralla. Samalla koin viihtyväni srk:n töissä, joissa olin kesäteologina (kesä Parkanossa ja kaksi Länsi-Porissa;) ) . Niinpä koin itselläni olevan jonkinlaisen sisäisen kutsun papin työhön. Kutsua voi vieläkin epäillä, ja tunteet häilyvät. Mutta Kutsujammehan on luotettava;) Tähän luottaen on hyvä näitäkin töitä aloitella.
Tässä "Piiri Pyörii"-blogissa tulen kirjoittamaan vasrmasti joistain ns. teologisista hajatelmista. Teologia kuitenkin sai pitkälti jäädä sinne Helsinkiin, yliopistoon. Nyt pyrin ennemmin kirjoittamaan ajatuksia srk:sta ja sen työstä yms. Ehkä jotain raamattuteologistakin on luvvassa:) Ellen saa mitään muuta tässä nyt ennen pääsiäistä, niin ainakin lupaan laittaa Mynämäen tulosaarnani tänne. Sitä odotellessa!
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Henkilökohtainen usknratkaisu
Silläkin varauksella, että myöhästyn sählytreeneistä, kirjoitan tämän tänne nyt kun muistan.
Tuli tuossa männäviikonloppuna vierailtua Eura-bigcityssä kuuntelemassa musaiikkia.
Kun tässä blogissa on aika paljon puhuttu todistamisesta ja liiallisesta kilvoittelusta, oikeastaan jopa kilpailemisesta yms. ni muitui tuosta Euran konsertista mieleen eräänkin artistin (joka muuten harvemmin puhuu keikoillaan Jeesus-juttuja) sanat:
"Usein ihmiset odottavat suurta herätysaaltoa, jossa kaikki tulla pamahtaisivat uskoon kerralla. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Kyse on aina yhdestä ihmisestä ja yhden ihmisen sydämestä."
Miika puhuu siis harvoin mutta asiaa; joukkohysterialla yms. ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon kanssa, kyse on aina vain yhdestä ihmisestä ja hänen suhteestaan Jumalaan. Vaikka samassa tilanteessa useampi kääntyisi Jeesuksen puoleen, kyse on silti aina yhdestä ihmisestä. Henkilökohtainen uskonratkaisu ja sitä rataa.
Se on hyvä muistaa, kun juttelee Jumalasta suurille (tai pienille) massoille.
Tulipas suorastaan opetukselliseen muotoon tuo teksti :D
Tuli tuossa männäviikonloppuna vierailtua Eura-bigcityssä kuuntelemassa musaiikkia.
Kun tässä blogissa on aika paljon puhuttu todistamisesta ja liiallisesta kilvoittelusta, oikeastaan jopa kilpailemisesta yms. ni muitui tuosta Euran konsertista mieleen eräänkin artistin (joka muuten harvemmin puhuu keikoillaan Jeesus-juttuja) sanat:
"Usein ihmiset odottavat suurta herätysaaltoa, jossa kaikki tulla pamahtaisivat uskoon kerralla. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Kyse on aina yhdestä ihmisestä ja yhden ihmisen sydämestä."
Miika puhuu siis harvoin mutta asiaa; joukkohysterialla yms. ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon kanssa, kyse on aina vain yhdestä ihmisestä ja hänen suhteestaan Jumalaan. Vaikka samassa tilanteessa useampi kääntyisi Jeesuksen puoleen, kyse on silti aina yhdestä ihmisestä. Henkilökohtainen uskonratkaisu ja sitä rataa.
Se on hyvä muistaa, kun juttelee Jumalasta suurille (tai pienille) massoille.
Tulipas suorastaan opetukselliseen muotoon tuo teksti :D
Tilaa:
Kommentit (Atom)